Paavalin kirje roomalaisille luvut 6-10
(Lopussa ovat kääntäjän sanat tähän käännökseen.)
6 luku
1 Sen tähden, mitä sanoisin?
Tulisiko kieriä synnissä, että se siunaus enentyisi?
(Pyöriä,
kieriä, oksentaa. Synnissä ”jatkaminen” on mahdollinen käännösvaihtoehto, mutta
itse laittaisin silloin 2Tim.2:15 ym. mukaan נקוו֖ ן. Siis viimeisen
alefin tilalle vav ainakin. Pyöriä ja oksentaa, sopiikin paremmin
asiayhteyteen.)
2 Ei näin! Sillä ne, jotka ovat
synnille kuolleet, kuinka taas siinä eläisivät?
(Kreikassa ja
suomessa ”sillä me, jotka kuolleet”, olisi arameassa xxxxx. Näitä eroja on nyt
jo niin paljon, että tässä vaiheessa en tiedä muuta varmaa kuin, että tämä ei
ole kreikasta käännetty, eikä kreikka tästä. Teksti voi olla käännetty
arameasta latinan kielelle, ja siitä vasta kreikkaan. Roomassa käytettiin
latinaa, ei kreikkaa, vaikka nykyaikamme teologit sanovatkin muuta, mutta
arkeologia todistaa latinan puolesta, myös muualla imperiumin alueella, esim.
Efesossa)
3 Vai ettekö tiedä, että ne, jotka
ovat kastetut Jeshuassa, Messiaassa, ovat hänen kuolemansa kautta kastettuja?
4 Meidän on haudattu hänen kanssaan
kasteessa kuolemalle, että samoin, kuin nostettiin Jeshua, Messias, kuolleista,
isänsä kirkkaudessa, siten meidänkin tulisi siinä uudessa elämässä vaeltaa.
(Vaeltaminen
on yksikkömuoto. Kieliopillisesti oikea olisi xxxxx. Ajatus arameassa on se,
että vaeltaisimme yhdessä ja yksimielisinä, niin, että se näyttää muillekin,
kuin olisimme yhtä. Teksti jatkuu selittäen juuri tuon sanavalinnan!)
5 Sillä jos me olemme kuin yhtenä, istutetut hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaisuudessa, siten myös kuin hänen ylösnousemuksessaan, mekin tulemme olemaan.
(Voi olla myös
”paikalleen asetetut”. Natsav, asettaa paikalleen, netsav, istuttaa viinipuu.
Suomen ja aramean lauserakenteen eron tähden suomalaisessa loppu vähän
pidempi.)
6 Sillä me tiedämme, että se vanha
ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että se synnin ruumis
tuhottaisiin, ettei se taas palvelisi syntiä.
7 Sillä sellainen, joka on kuollut; hänet on vapautettu synnistä
(Kreikka menee
jakeen lopussa taas aivan eri tavalla ja eri sanoilla.)
8 Sen tähden, jos me olemme kuolleet
Messiaan kanssa, uskokaamme, että Messiaan kanssa saamme elää.
9 Sillä me tiedämme, että Messias
nousi kuolleista, eikä enää kuole, eikä kuolemalla ole häneen valtaa.
10 Sillä joka kuoli synnille, hän kertakaikkiaan kuoli, ja joka elää, elää Jumalaa varten.
11 Siten myös te ajatelkaa teidän
sielujanne, te, jotka olette kuolleet synnille, ja olette elävät Jumalalle,
meidän Herramme Jeshuan, Messiaan kautta.
12 Sen tähden, älköön synti hallitko teidän kuolleissa ruumiissanne, että ikään kuin olisitte kuuliaisia sen himoille.
(”Kuin”
puuttuu kreikasta. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, sitä sanaa ei
tässäkään olisi.)
13 Älkääkä valmistako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille, vaan valmistakaa sielunne Jumalalle, kuin
kuolleista eläväksi tehdyt, ja jäsenenne olkoon aseet Jumalan puhtaudelle.
14 Eikä sillä synnillä ole käskyvaltaa yli teidän, sillä te ette ole kirjoitetun sanan alla, vaan siunauksen alla.
15 Sen tähden, tulisiko tehdä syntiä,
meidän, jotka emme ole kirjoitetun sanan alla, vaan siunauksen alla? Ei näin!
16 Ettekö tiedä, että kenelle te
valmistatte sielunne, hänelle te olette kuuliaiset tekemään työtä. Hänen omia
työntekijöitään te olette, hänen, jota kuulette, joko synnille tai puhtauden
kuuliaisuudelle.
(Suomalainen
lisää ”kuolemaksi”, mutta se puuttuu suurimmasta osasta kreikankin teksteistä.)
17 Mutta valmistakaa se Jumalalle, jotka
ennen olitte synnin työntekijöitä, ja sydämestä antautuneet sen opetuksen
kaltaisuudelle, jotka olitte sille antautuneet.
(Koko jaejakso
puhuu valmistamisesta, mutta verbin voi lukea ”hyväksi” vaihtamalla vokaalit,
ja kreikan teksti menee sen mukaan, puhuen kiittämisestä.)
18 Ja kun te olette syntisyydestä vapautetut, teistä on tullut työntekijöitä sille puhtaudelle.
19 Niin kuin perhekunnan ihmiset,
minä puhun, teidän lihanne heikkouden tähden, että samoin kuin te valmistitte
jäsenenne tekemään saastaisuuden ja vääryyden työtä, siten nyt myös valmistakaa
jäsenenne tekemään puhtauden ja pyhityksen työtä!
20 Sillä kun te olitte synnin
työntekijöitä, te olitte puhtaudesta vapautetut.
21 Ja mitä hedelmää teillä silloin oli?
Sellaista, jota te häpeätte tänään, sillä sen loppu on kuolemaa.
(Kreikka sanoo
”nyt häpeätte”, eli ”sen päivän, tänään” tilalla pitäisi olla xxxxx, jos teksti
olisi kreikasta käännetty.)
22 Ja nyt te olette synnistä vapautetut,
ja te olette Jumalan työntekijät; teidän hedelmänne on pyhää, jonka loppu on
iankaikkinen elämä!
(Kreikassa
hedelmä on pyhitys. Se olisi arameassa vähän pidempi sana; xxxxx)
23 Mutta synnin palkkio on se kuolema,
ja Jumalan lahja on iankaikkinen elämä meidän Herramme Jeshuan, Messiaan
kautta!
7 luku
1 Vai ettekö tunne, te minun veljeni - sillä minä puhun sen sanan tunteville - että se sana määrää miestä, niin kauan kuin hän elää.
2 Niin kuin vaimo, joka on sidottu omaan
aviomieheensä, niin kauan kuin elää, sen sanan kautta, mutta jos hänen
aviomiehensä kuolee, hän on vapautettu siitä hänen aviomiehensä sanasta.
3 Mutta jos hän jättäisi oman aviomiehensä toisen miehen tähden, hän olisi avionrikkoja, mutta jos hänen aviomiehensä kuolee, hän on vapautettu siitä sanasta, eikä olekaan avionrikkoja, jos on toiselle miehelle.
4 Ja nyt, veljeni, te olette kuolleet sille sanalle, Messiaan ruumiin kautta, että olisitte toiselle, sellaiselle, joka nousi kuolleista, että me tuottaisimme hedelmiä Jumalalle.
5 Sillä kun me olimme lihassa, me
jäsenissämme ahkeroimme siinä synnin sairaudessa, joka on kirjoitetussa
sanassa, että tuottaisimme hedelmää kuolemalle.
6 Mutta nyt, meidät on irrotettu siitä
sanasta, ja me olemme kuolleet sille, joka meitä vallitsi, että tästä alkaen
palvelisimme hengen uudistuksen kautta, eikä kirjoitusten vanhuuden kautta.
7 Sen tähden, mitä sanomme? Kirjoitettu
sana on syntiä? Ei näin, vaan sitä syntiä ei olisi opittu muuten kuin sen sanan
kautta, sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei sana sanoisi, että ”älä
himoitse”.
8 Ja tämän käskyn kautta havaittiin siinä synti ja minussa tuli täydelliseksi kaikki himo. Sillä se synnin sana oli kuollutta.
(Synnin
jälkeinen sana eltha on myös alttarin päällä oleva polttouhri. Sanavalinta
tarkoituksella.)
9 Mutta minä elin aluksi ilman sitä
sanaa; kun se ikään kuin käsky tuli, synti sai elää, ja minä kuolin.
10 Ja se elämän käsky havaittiinkin
olevan minulle kuolemaksi.
(Pukdana
dchaia on aramean tekstien sanonta, elämän käsky. ”Valitse siis elämä!”
(5Moos.30:19). Elämä on monikko, pitää sisällään elämän täällä ja tulevassa maailmassa.)
11 Sillä se synti, joka oli havaittu käskyn kautta, eksytti minut ja sen kautta tappoi minut.
12 Siis se kirjoitettu sana, se on pyhä,
ja käsky, se on pyhä ja puhdas ja hyvä.
13 Sen tähden, oliko se hyvyys
minulle kuolemaksi? Ei näin, vaan että se synti olisi näkyvä, että se synti sen
hyvyyden kautta teki minussa kuoleman täydelliseksi, että runsaasti se synti
syyllistäisi, käskyn kautta.
(Kreikassa
syyllistämisen tilalla on tuomitseminen.)
14 Sillä me tunnemme, että se sana on hengen, mutta minä olen lihan, ja myyty synnille.
15 Sillä sitä, mitä minä harjoitan,
minä en tunne, enkä minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä
vihaan, sitä minä teen.
16 Ja jos minä teen sitä, mitä minä en
tahdo, minä todistan siitä sanasta, että se on kaunis.
(Kreikassa on
todistamisen tilalla symfemi, sana, jota ei ole muualla. ”Olla samaa mieltä”
sanasta selitettynä. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, myös kaunis, safiir,
tilalla olisi hyvä, tov.)
17 Mutta nyt en ole minä tätä
harjoittamassa, vaan se synti, joka minussa asustaa.
18 Sillä minä tunnen sen, ettei minussa
asusta hyvää, tässä minun lihassani, sillä minun on helpompi tahtoa hyvää, kuin
sitä harjoittaa, mutta minä en siihen pysty.
19 Sillä sitä hyvyyttä, jota minä tahdon
tehdä, minä en tee, vaan pahuutta, jota minä en tahdo tehdä, sen minä teen.
20 Ja jos minä teen sitä, mitä minä en
tahdo, en ole minä sitä tekemässä, vaan se synti, joka minussa asustaa.
21 Sen tähden, minä havaitsen, että se
sana rauhoittaa ajatuksiani, että tahdon, että tekisin hyvää, koska se pahuus
on lähellä minua.
22 Sillä minä iloitsen Jumalan
kirjoitetussa sanassa, sisäisessä miehessä.
23 Mutta minä näen minun jäsenissäni
toisen sanan, joka taistelee ajatusteni sanaa vastaan, ja saa minua vangituksi
sille synnin sanalle, joka on minun jäsenissäni.
(Ajatus tulee
sanasta רעי, kun paimen ruokkii lampaitaan. Etymologisesti siis se
merkitsee sitä, millä olemme ruokkineet omaa mieltämme. Taistelu tässä on
lähitaistelua, kerub-sanajuurella.)
24 Minä surkea mies, mikä pelastaisi
minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Minä kiitän Jumalaa, meidän Herramme
Jeshuan, Messiaan kautta, sen tähden minä nyt ajatuksissani olen Jumalan sanan
työntekijä, mutta lihassani minä olen synnin sanan työntekijä.
8 luku
1 Ei siis ole syyllisyyttä niille,
jotka eivät vaella lihan kautta Jeshuassa, Messiaassa.
(KR38
kirjoittaa kadotustuomiosta ja jättää lihassa vaeltamisen pois. Syytös,
syyllisyys voi kyllä kääntää tuomioksi, koska sana on juridinen termi,
tavallaan armo, chen, on sanan vastakohta. Mutta jos kadotustuomion tapaisesta
olisi kyse, jakeessa olisi dina-tuomio. Kreikan tekstit menevät jakeessa
kirkkohistoriallisista syistä hyvin eri tavoilla, lyhyimmässä muodossa jae
antaa kuulijalle ajatuksen, että kirkon jäsenyys riittää tuomion välttämiseen.)
2 Sillä se elämän hengen sana, joka on
Jeshuassa, Messiaassa, vapautti sinut siitä synnin ja kuoleman kirjoitetusta
sanasta.
3 Sillä, koska se sana on voimaton lihan
heikkouden kautta, lähetti Jumala oman poikansa, synnin lihan kaltaisuudessa,
sen synnin tähden, että saisi sen syylliseksi syntiin, lihansa kautta.
4 Että sen kirjoitetun sanan
puhtaus täyttyisi meissä, jotka emme vaella lihassa, vaan hengessä.
5 Sillä ne, jotka lihassa ovat,
ovat lihan ruokkimia, ja ne, jotka hengen ovat, ovat hengen ruokkimia.
6 Sillä lihan mieli on se kuolema, ja
hengen mieli on elämä ja rauha.
(Aramean
sanaleikkiä ajatuksella, ”millä sinä itseäsi ravitset?”)
7 Koska lihan mieli on vihamielisyydessä
Jumalaa kohtaan, sillä se ei ole alamainen Jumalan sanalle, koska se ei siihen
pysty.
8 Ja ne, jotka ovat lihassa, eivät
pysty olemaan kauniina Jumalalle.
9 Mutta te ette ole lihassa, vaan
hengessä, jos todellakin se Jumalan henki teissä asustaa. Mutta jos jossain ei
ole sitä Messiaan henkeä, tällainen ei ole hänen omansa.
10 Ja mutta, jos Messias on teissä, se
ruumis on kuollut synnin tähden, mutta henki, se on elämä, puhtauden tähden.
11 Ja jos hänen henkensä, joka nostatti
meidän Herramme Jeshuan, Messiaan, kuolleista, asustaa teissä, hän, joka
nostatti Jeshuan, Messiaan, kuolleista, on myös teidän ruumiinne siitä
kuolemasta tekevä eläviksi, sen hänen henkensä tähden, joka teissä asustaa.
12 Nyt, veljeni, me emme ole lihalle
velkaa, että lihassa tulisi vaeltaa.
(Kreikassa
viimeinen sana ”elää”. Aramean נהַ לֵ ך tilalla pitäisi
olla נחא. Käytännössä lukuero on tässäkin mahdoton, kreikan ja aramean
välissä on oltava joku muu kieli.)
13 Sillä jos te hengen kautta elätte, te
tulette siihen kuolettamiseen. Ja jos te olette hengen kautta kuolettaneet
ruumiin tottumukset, te elätte.
(Tottumus
tulee sanasta kiero.)
14 Sillä ne, joita Jumalan hengen kautta
johdatetaan, nämä ovat Jumalan lapsia.
(Voi tietysti
olla myös ”hengessä”. Mutta se puuttuu kreikasta. Jos teksti olisi kreikasta
käännetty, kolmen ensimmäisen sanan tilalla olisi xxxxx. Ja johdatetussa ei
olisi mem-tav alussa.)
15 Sillä te ette saaneet orjuuden
henkeä, taas pelätäksenne, vaan te saitte lapseksi asettamisen hengen, jonka
kautta me huudamme, ”isä, meidän isämme!”
(Aramea tuo
taivaallisen Isän lähemmäksi kuin kreikka, ”meidän isämme”. Sama kuin maran,
meidän Herramme, pitkin kirjoituksia.)
16 Ja se henki antaa todistuksen
meidän hengellemme, että me olemme ne Jumalan lapset.
17 Ja jos me olemme ne lapset, me
olemme myös perillisiä, Jumalan perilliset, ja Jeshuan, Messiaan perintöosan
lapset; että jos me saamme kärsiä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan
kirkastua.
18 Sillä minä ajattelen, etteivät tämän
ajan kärsimykset ole arvollisia siihen kirkkauteen, sellaiseen, joka on tuleva
meissä ilmestymään.
19 Sillä koko luomakunta odottaa ja
toivoo sitä Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on tehty
alamaiseksi turhuudelle, ei hänen tahdossaan, vaan hänen tähtensä, joka sen
alisti, sitä toivoa varten.
21 Että myös se luomakunta
vapautettaisiin turmeluksen orjuudesta, Jumalan lasten kirkkauden vapauden
kautta.
22 Sillä me tunnemme, että koko luomakunta huokailee, ja on synnytystuskissa, tähän päivään saakka.
(Kreikka
käyttää ”kärsiä yhdessä” – sanavalintaa, jota ei muualla UT kirjoituksissa ole,
siksi suomalaisessakin on ”yhdessä”.)
23 Eikä yksin nämä, vaan myös me, joissa
on se hengen johtajuus, mekin huokailemme sieluissamme, ja odotamme sitä
lapseksi asettamista ja meidän ruumiidemme lunastusta.
(Kreikassa ruumis on yksikössä.)
24 Koska siinä toivossa me elämme. Mutta
se toivo, joka on nähtävä, ei ole toivo, sillä jos me näemme, mitä me odotamme?
(Kreikka menee
taas pelastuksen mukaan, aramea tuo jakeen konkreettisemmalle tasolle. Samoin
jakeen persoonamuodot menevät vähän eri tavalla.)
25 Mutta jos me toivomme sellaista, mikä
ei ole nähtävää, me odotamme kärsivällisyydessä.
26 Siten myös se henki auttaa meidän
heikkouttamme. Sillä emme me tiedä, minkä mukaan täytyy rukoilla, mutta se
henki rukoilee meidän puolestamme sanattoman huokauksen kautta.
(”Kuin”
puuttuu kreikasta ja muuttaa jakeen ajatusta jonkin verran. Sen voisi kääntää
myös, ”mitä ikään kuin täytyy rukoilla”.)
27 Mutta joka tutkii sydämet, hän tuntee, mikä on se hengen ajatus; hengen, joka rukoilee Jumalan tahdon mukaan, pyhien puolesta.
28 Mutta me tiedämme, että niitä, jotka
Jumalaa rakastavat, autetaan kaikissa asioissa hyvyydelle, niitä, jotka hän on
asettanut eteensä olemaan kutsuttuja.
29 Ja hän tuntee, ketkä ovat hänen
edessään, ja hän on muotoillut heitä hänen poikansa kuvan kaltaisuuden kautta,
että hän olisi monien veljien esikoinen.
(Esikoisten
siunaukset ovat merkittävässä asemassa Paavalin saamassa rabbiinisessa
koulutuksessa, ja niillä on myös paljon eskatologista merkitystä. Mielikuva on
kokonaan rabbiininen termi, mutta esiintyy muutaman kerran targumeissakin.
Eräällä tavalla sanaan sisältyy kestävyys, sana tsur on varsinaisesti
rantakallio, myös Tyyro - kaupungin nimi –Tyyro on kreikkaa ja Tsur on
hebreassa, arameassa, hieroglyfeissä ja nuolenpääteksteissä.)
30 Mutta ne, jotka ovat siinä edessä,
hän muotoili, ja hän kutsui heidät. Ja ne, jotka hän kutsui, hän puhdisti, ja
jotka hän puhdisti, heidät hän kirkasti.
(Jae on jatkoa
edelliseen, eikä ajatus ole arameassa monimutkainen ”edeltä määrääminen”.)
31 Sen tähden, mitä sanoisimme? Jos
Jumala näin on meidän puolellamme, kuka on meitä vastaan?
32 Ja jos hän ei omaa poikaansa
säälinyt, vaan antoi hänet meidän kaikkien puolesta, kuinka hän ei antaisi
meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?
33 Kuka vastustaa Jumalan valittuja?
Jumala on puhtaaksi tekijä.
(”Joka
vanhurskauttaa” olisi arameassa דזַ דֵ ק֑ . Viimeisen sanan
ensimmäisen kirjaimen tilalle dalet.)
34 Kuka on syyttäjä? Messias kuoli ja nousi, ja on Jumalan oikealla puolella, ja hän esirukoilee meidän puolestamme.
35 Mikä erottaa minut siitä Messiaan rakkaudesta? Ahdistus vai vankeus, vai vaino vai nälkä, vai alastomuus vai vaara vai miekka?
(Vaara on
kindynos. Kreikassa sama sana, sitä ei käytetä muualla kuin tässä, Ps.116:3 ja
4Makk.13:15 sekä eräässä laajennetussa versiossa kreikan Esterin kirjasta,
4:17. Toisin sanoen, ”tuonelan vaarat”. Sana ei ole kreikkaa, eikä arameaa,
vaan johdettu hebrean tuomiosta, diin. Kreikassa jae alkaa ”erottaa meidät”.
”Kuka voi ”ajatus on joko kääntäjän lisäys suomalaisessa, tai väärin ajateltu
ruotsin ”skulle”.)
36 Niin kuin kirjoitettu on, että ”sinun
tähtesi, koko päivän meitä kuoletetaan, ja meitä pidettiin kuin teuraslampaina”.
(Peshitta
Psalmi 44:23 (Codex Syro-Hexaplaris Ambrosianus, Lee 1816) menee lainauksen
mukaan sanatarkasti muuten, mutta kuolettamisen tilalla on normaali
tappaminen.)
37 Vaan näiden kaikkien kautta me voitamme, hänen kauttaan, joka meitä rakasti.
(Kautta, בּיַד on
sanatarkasti ”kädessään, käden kautta”. Seemiläinen sanonta.)
38 Sillä minä olen varma, ettei kuolema
eikä elämä, eikä enkelit eikä käskyvallat, eikä voimat eikä tämänhetkiset, eikä
tulevat,
39 eikä korkeus eikä syvyys, eikä mikään muukaan luotu pysty erottamaan minua siitä Jumalan rakkaudesta, joka on meidän Herrassamme Jeshuassa, Messiaassa.
(Voisi
ajatella, että Paavali esittää uutta oppia kutsuessaan syvyyttä luoduksi,
vaikka 1Moos.1:2 sanoo tätä vastaan. Mutta targumeissa, Qumranin teksteissä ja
yleensä se syvyys on תהומא. Tahuma. Tässä käytetty syvyys on ”syvä laakso”
sekä konkreettisesti, että kuvainnollisesti.)
9 luku
1 Totuutta minä sanon, Messiaan
kautta, enkä valehtele, ja minun ajatukseni todistaa siinä pyhässä hengessä
minulle;
2 Että minulla on valtava heikkous
ja murhe, joka ei taukoa minun sydämestäni;
3 Sillä minä olen ollut rukouksessa, että minä olisin olemuksessani kirottu pois Messiaasta, niiden minun veljieni ja sukulaisteni puolesta, jotka ovat lihassa,
(Cherma, kirous, sanan monikko Hermon. Rabbiininen termi tuhoutumisesta. Sanasta, ja juuri tästä jakeesta tulee kreikkaan myöhemmin käyttöön otettu kharma, ”Jumalan kiroama”. Alunperin sana on merkinnyt kalaverkkoon joutumista.)
4 jotka ovat ne Israelin lapset, sillä
heitä varten oli lapseksi asettaminen, ja kirkkaus ja liitot, ja kirjoitettu
sana ja palvelutyö siinä, ja lupaukset,
(Kreikka
laittaa sanassa palvelemisen sijaan yleisen Jumalanpalveluksen. Kreikan
teksteistä p46, B, D ja G puhuvat liitosta yksikössä, vaikka Abraham, Mooses,
Daavid ja Nooa saivat jokainen liiton.)
5 Ja ne isät, ja heistä tuli minulle
näkyväksi Messias, lihassa, joka on Jumala yli kaiken, hänelle ylistykset ja
siunaukset, aina ja iankaikkisesti, amen!
(Siunaukset
puuttuvat kreikasta. Aramea puhuu nyt suoraan jumaluutta kyseenalaistaville.)
6 Mutta Jumalan sana ei ole
sortunut, sillä eivät he kaikki, jotka ovat Israelista, ole Israel.
7 Eivätkä he kaikki edes, vaikka
ovat Abrahamin siemenestä, ole lapsia, koska on sanottu, että ”Ishak’n kautta
sinulle tullaan se siemen kutsumaan”.
8 Näin; lihan mukaan olevat lapset eivät
ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset luetaan siihen siemeneen.
9 Sillä se lupauksen sana on tämä,
että tässä samassa ajassa minä tulen, ja Saaralla on oleva poika.
10 Eikä ainoastaan tämä, vaan myös Rafga, kun oli yhtä isämme Ishak’n kanssa, hänellä oli se yhteys.
(Rafka on
arameaa ja tarkoittaa aviomieheen liitettyä. Yalkut Shir HaShirim liittää
kauneuden sanaan.)
11 Ennen kuin syntyisivät hänen
lapsensa, harjoittaisivatko he hyvää vai pahaa, tuli edeltä tunnetuksi Jumalan
valitsema, että se pysyisi – ei tekojen kautta, vaan hänen kauttaan, joka
kutsui.
(Kreikka
käyttää hyvin lievää sanaa pahasta, mutta jakeessa kokonaisuutena on
huomattavasti lukueroja, ja esim. bysantin tekstissä on normaalin tällaisen
pahuuden vastine, κακός)
12 Sillä sanottu on, että ”vanhempi
on oleva työntekijä nuoremmalle”.
13 Niin kuin kirjoitettu on, että
”Jakobia minä rakastin, ja Esauta minä inhosin”.
(Vihaaminen on
liian jyrkkä käännös, sille on eri sana. Rakastaminen tässä sanamuodossa on
myös armahtamista ja ystävänä olemista.Joh.15:15 sama ajatus.)
14 Sen tähden, mitä sanoisin? Että
Jumalan luona on vääryyttä? Ei näin!
15 Katso, myös Moshe’lle hän sanoo,
”minä rakastan sellaista, jota rakastan, ja minä armahdan sellaista, jota minä
armahdan.”
16 Sen tähden, ei se ole sen kädessä,
joka tahtoo, eikä sen kädessä, joka juoksee, vaan armollisen Jumalan kädessä
17 Sillä hän sanoo kirjoituksissa
faaraolle, että tätä varten minä sinut nostin, että minun voimani
osoitettaisiin sinun kauttasi, ja että minun nimeäni julistettaisiin kaikessa
maassa.
18 Siis, hän on armollinen, kenelle
tahtoo, ja kovettaa kenet tahtoo.
19 Ja ehkä sanoisit, että ”miksi tuo
valitus, sillä kuka seisoo hänen tahtoaan vastaan?”
20 Sen tähden, kuka sinä oletkaan, oi
ihminen? Sinä saat antaa vastauksen Jumalalle, että sanooko valmistettu
hänelle, joka sen valmisti, että ”miksi sinä tällä tavalla minut valmistit?”
21 Vai eikö valajalla ole luvallista
tehdä siitä taikinasta, yksi astia kunniaa varten ja yksi astia häpeää varten?
(Kreikka
käyttää käskyvaltaa, jolloin luvallisen perässä pitäisi olla vielä נא,
josta muuten sana ”sulttaani” tulee. Sana, että joku asia on luvallista tai ei,
oli todella yleisessä käytössä näiden kirjeiden kirjoittamisen aikaan.)
22 Mutta jos Jumala tahtoo, että
osoittaisi vihansa, ja tekisi tunnetuksi voimansa, hän olisi tuonut
pitkämielisyytensä paljoudessa vihaa niille vihan astioille, jotka ovat
täydelliset kadotusta varten.
23 Ja hänen armonsa tulvii niiden armon
astioiden ylle, jotka olivat valmistetut Jumalalle, sitä kirkkautta varten.
(Kreikan
jakeessa ei ole Jumalaa, vaan edeltä määrääminen. Predestinaatio on tullut
Jumalan tilalle? Suomalaisessa on laupeus armon sijasta, joka taas arameassa
olisi ד חס. Jae yleensäkin näyttää menevän muissa kielissä aivan eri
tavalla kuin tässä.)
24 Että olemme niitä, kutsuttuja,
eikä yksin juutalaisista, vaan myös muista kansakunnista.
25 Samoin, että hän myös Hoshea’n
kautta sanoo, että ”minä olen kutsuva niitä, jotka eivät olleet minun kansani;
”minun oma kansani”, ja armahdetuksi sitä, joka ei ollut armahdettu.
26 Sillä on oleva siinä paikassa, jossa
heitä kutsuttiin ”ette ole minun kansani”, siellä heitä tullaan kutsumaan
”lapset elävälle Jumalalle”.
27 Mutta Ishaia julisti Israelin lapsia
vastaan, että ”jos Israelin lasten lukumäärä olisi kuin hiekka, joka on
meressä, vain jäännös heistä saa elää.”
28 Sen sanan hän on vahvistanut, ja lähettänyt liikkeelle, ja sen Herra on tekevä maan päällä.
29 Ja niin kuin se, mitä hän, Ishaia,
sanoi edeltä, että ”jos ei sotajoukkojen Herra olisi jättänyt meille
selviytyneitä, me olisimme Sadom’n ja Amorra’n kaltaiset”.
(Tsevaoth on
yleensä sotajoukot, itse kääntäisin tahtoa, tseva-sanasta ”hänen tahtonsa
tekijöiksi” tjsp.)
30 Sen tähden, mitä sanoisimme? Että ne
kansakunnat, jotka eivät juosseet sen puhtauden perässä, saavuttivat sen
puhtauden. Mutta millainen se puhtaus onkaan, joka on siitä uskollisuudesta!
31 Mutta Israel, joka juoksi sen
puhtauden sanan perässä, ei sitä puhtauden sanaa saavuttanut
32 Minkä tähden? Koska se ei ollut
siitä uskollisuudesta, vaan sen sanan tekemisestä, sillä he olivat kompastuneet
siihen kompastuskiveen.
33 Niin kuin kirjoitettu on, että
”katso, minä asetan Tshion’iin kompastuksen kiven ja loukkaantumisen kiven, ja
joka siihen uskoo, ei häpeä.”
10 luku
1 Minun veljeni, minun sydämeni
tahto, ja minun esirukoukseni Jumalan luokse heidän puolestaan on, että he
saisivat elää.
2 Sillä minulla on todistus heistä, että
heissä on intohimo Jumalaa kohtaan, vaan ei sen tuntemisen kautta.
3 Sillä Jumalan puhtautta he eivät
tunne, vaan etsivät omissa sieluissaan puhtauden pystyttämistä, eivätkä tämän
tähden ole alistuneet sille Jumalan puhtaudelle.
4 Sillä se, mitä se kirjoitettu sana
odottaa, on hän, Messias, puhtaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
(Kreikassa
”päämäärä, loppu”. Aramean sana tulee auringon nousun odotuksesta.)
5 Sillä siten Moshe kirjoitti siitä
puhtaudesta, joka on sanassa, että ”joka nämä tekee, on niiden kautta elävä”.
(KR38 on
”täyttää” ilmeisesti perinteisen teologian mukaan, mutta kreikan sanavalinta on
tekemistä. Vanhassa bibliassa sana on paremmin, ”tekee”.)
6 Mutta se puhtaus, joka sanoo, ettet
sillä tavalla sanoisi sydämessäsi, että ”kuka on noussut taivaisiin, ja
laittanut Messiaan alas?”
7 Ja kuka laskeutui tuonelan
syvyyteen, ja nosti Messiaan kuolleista?
8 Vaan mitä se sanoo? ”Se vastaus
on lähellä sinun suutasi ja sydäntäsi”, tämä on se uskollisuuden sana, jota me
julistamme!
(Kreikassa
”suussasi ja sydämessäsi”, olisi arameassa xxxxx. Samoin vastauksen tilalla on
rema-sana, osassa käsikirjoituksista grafe, kirjoitus.)
9 Ja jos sinun suussasi on kiitos,
meidän Herramme Jeshuan kautta, ja sydämessäsi uskot, että Jumala nosti hänet
kuolleista, tulet elämään.
10 Sillä sydän, joka uskoo häneen,
puhdistuu, ja suu, joka tunnustaa häntä, on elävä.
11 Sillä se kirjoitus sanoo, ettei kukaan, joka uskoo häneen, joudu häpeään.
12 Eikä tässä ole erotusta, ei
juutalaista eikä aramealaista, sillä hän, Herra on yksi, runsas heille kaikille
joka asiassa, niillä, jotka häntä kutsuvat.
(Suomalaisessa
”rikas antaja”, sana kyllä tarkoittaa rikasta ja runsasta, mutta jakeen ajatus
ei varsinaisesti liity antamiseen, vaan siihen, että Herra kuuluu jokaiselle.)
13 Sillä jokainen, joka on kutsuva
Herran nimeä, on oleva elävä.
(Suomalainen
kirjoittaa usein ”huutamisesta”, mutta siitä ei tässäkään ole kyse.)
14 Sen tähden, kuinka he kutsuisivat
sellaista, johon eivät usko, tai kuinka uskoisivat häneen, elleivät kuule, tai
kuinka he kuulisivat ilman julistajaa?
15 Tai kuinka voisi julistaa, jos ei
lähetettäisi, niin kuin kirjoitettu on, että ”miten suloiset ovatkaan rauhan toivottajan
ja hyvyyden toivottajan jalat!”
(Lainaus on
sanatarkasti aramean peshitta Jesaja 52:7, ei mistään muusta raamatun
versiosta.)
16 Vaan eivät he kaikki olleet kuuliaisia sille evankeliumin toivolle, sillä Ishaia sanoo, ”minun Herrani, kuka uskoo meidän ääntämme?”
(”Se toivo”
puuttuu kreikasta. Sevartha, ”toivon sanoma” on myös evankeliumi arameassa.)
17 Se uskollisuus on siis siitä korvin
kuulemisesta, ja se korvin kuuleminen on Jumalan sanasta.
(Korvat
puuttuvat kreikasta. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, niitä ei olisi
tässäkään. Suuri osa kreikan teksteistä sanoo ”Kristuksen sana”, mutta Bysantti
ja 6 muuta menee Jumalan sanan mukaan.)
18 Vaan minä sanon, että eivätkö he ole
kuulleet, ”ja katso, heidän äänensä lähti kaikkeen maahan, ja heidän sanansa
maailman ääriin”.
(Taas muuten
sanatarkka lainaus peshitta psalmeista, 19:5, mutta meidän aikaamme säilyneissä
käsikirjoituksissa äänen tilalla on ”toivon sanomansa, evankeliuminsa”, xxxxx)
19 Vaan minä sanon, että eikö Israel
tiennyt Moshe’n edessä, sanoessaan tällä tavalla, ”minä saan teidät
intohimoisiksi kansan kautta, joka ei ole kansa, ja sen kansan kautta, joka ei
tottele, teidät vihastutetaan”.
(Intohimo,
kiivaus on avioliittotermi tässä ja muuallakin. Lainaus ei mene yhdenkään
tunnetun tekstin mukaan, targum ”Onkelos” on kuitenkin lähimpänä.)
20 Mutta Ishaia oli rohkea, ja sanoi,
että ”minä tulin näkyväksi niille, jotka eivät minua etsineet, ja minut
löysivät ne, jotka eivät minua kysyneet”.
21 Mutta Israelille hän sanoi, että
”minä ojensin koko päivän minun käsiäni sen kansan puoleen, joka on riitaisa,
eikä tottele”.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/room.pdf
Selityksissä olevat arameankieliset kirjaimet on korvattu merkinnällä xxxxx, koska niitä on niin vaikea laittaa tällä kirjoitusohjelmalla oikein. Kirjaimia ymmärtävä voi katsoa kääntäjän alkuperäisestä käännöksestä edellä olevasta linkistä!
Uuden Testamentin käännösvertailut
aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Paavalin
kirje Roomalaisille, kääntäjän alkusanat
”Kirjoitettu Korintossa, ja lähetetty Foebe’n,
uskollisen työntekijän käsien kautta” on arameassa viimeinen rivi.
Tämä ei ole
kreikasta käännetty, eikä kreikka tästä, lukueroja on niin paljon. Critical
Text 1920 mukaan.
Minulle
näytettiin Tiberiassa synagogassa kartta temppelin aikaisista juutalaisten
siirtokunnista, ja Roomassa oli yksi maailman suurimmista. Ja siellä käytettiin
hepreaa ja arameaa. Apt.28:15, 17 ”veljet” viittaa muihin messiaanisiin
juutalaisiin.
Suomennettu
joulukuu 2014 – tammikuu 2014, korjaukset ja tarkistukset lokakuussa 2018.
http://www.apokryfikirjat.com/room.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti