tiistai 18. heinäkuuta 2017

Markus luvut 1-5


Markus luvut 1-5

 

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.


1 luku

 

1 Jumalan pojan, Messias Jeshuan evankeliumin alku.

(Osa kreikan teksteistä jättää ”Jumalan pojan” pois. Itse asiassa koko ensimmäinen luku vaihtelee epänormaalin paljon kreikan käsikirjoituksista toiseen verrattuna. Kreikassa on kyllä selvästi kaksi eri käännöslinjaa, joista Bysantti ja Bezae edustavat toista, ja Sinaiticus toista, mutta yksikään kreikan teksti ei tue teoriaa, että tämä versio olisi niistä käännetty arameaksi, jakeet eivät mene yhdenkään mukaan.)

2 Niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajan kautta, ”katso, minä lähetän minun sanansaattajasi sinun kasvojesi eteen, joka valmistaa sinun tiesi”.

(Esimerkiksi tässä Bysantti jättää jostain syystä Jesajan nimen pois, ja sanoo ”profeetoissa”. Edellisessä jakeessa taas Bysantti sanoo samalla tavalla kuin aramea.)

3 Ääni, joka huutaa erämaassa; valmistakaa Herran Jumalan tie, ja tasoittakaa hänen polkunsa!

4 Johannan oli erämaassa. Hän kastoi, ja saarnasi parannuksen kastetta syntien vapauttamiseksi.

5 Ja hänen luokseen meni kaikki Juudean seutu, ja kaikki Jerusalemin lapset, ja hän kastoi heitä Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä.

6 Mutta hän, Johannan, oli pukeutunut kamelinkarvavaatteisiin, ja hänen vyötäröllään oli sidottuna nahkavyö, ja hänen ruokansa olivat heinäsirkat ja metsähunaja.

7 Ja hän saarnasi, ja sanoi, ”katso, minun jälkeeni tulee minua voimallisempi, jonka sandaalien nauhaa en ole arvollinen kumartuneena avaamaan.”

8 Minä kastan teidät veden kautta, mutta hän tulee kastamaan teidät pyhyyden hengen kautta.

9 Ja niinä päivinä Jeshua tuli Galilean Natsarethista, ja Johannan kastoi hänet Jordanissa.

10 Ja heti hänen tullessaan vedestä, näkyi, että taivaat halkesivat, ja henki, kuin kyyhkynen, joka laskeutui hänen päälleen.

(Targum Hesekiel 1:1 käyttää erilaista sanontaa taivasten aukeamisesta.)

11 Ja oli ääni taivaista, ”sinä olet hän, minun rakas poikani. Sinuun minä olen mielistynyt”.

12 Ja heti se henki vei hänet erämaahan.

13 Ja hän oli siellä, erämaassa, neljäkymmentä päivää, satanan kiusaamana, ja hän oli niiden olentojen kanssa, ja enkelit palvelivat häntä.

(Kreikan transliterointi satana todistaa myös aramean alkuperän puolesta, hebrean alkutekstissähän sana olisi ha’satan, ilman määräisen muodon alefia lopussa. Bysantin tekstiryhmässä ”syyttäjä” on laitettu ”zatana”, toisissa ”satana”. Kreikka käyttää olennoista mytologisten kertomustensa legendaarista hirviötä, therion, θηρίων, joka on minun mielestäni täysin epäraamatullinen sanavalinta. Onhan kreikassa oikeitakin eläimiä ja sellaisia, esim.ζῷα? Aramean sanavalinta antaa ymmärtää, että Jeesus oli juuri niiden valtaistuimen ympärillä olevien olentojen kanssa (Ilm.4:6), kun kreikka käyttää jotain aivan demonista, päinvastaista edustavaa. Lukija voi itse päätellä, kumpi on Jeesukselle sopivampaa.)

14 Mutta sen jälkeen, kun Johannan oli lopettanut, tuli Jeshua sinne, Galileaan, ja julisti Jumalan kuningaskunnan evankeliumia.

15 Ja hän sanoi, ”aika on lopussa, ja Jumalan kuningaskunta on tullut. Kääntykää, ja uskokaa toivon sanan kautta!”

(Sevarta on ”toivon sana”, evankeliumi. Kreikan evankeliumi, joka lainasanana ensimmäisessä jakeessa, taas on ”hyvä sanoma” (LXX 2Sam.18:27 ym.) Toisaalta evangelion voisi merkitä ”sanansaattajan sanomaa”, ilman kummempaa adjektiivia. Sanan rakenne sinänsä näyttää kuitenkin aramealta.)

16 Ja kun hän käveli Galilean meren ympäristössä, hän näki Shimeonin ja Andreosin, hänen veljensä, jotka heittivät verkkoa mereen, sillä he olivat kalastajia.

17 Ja Jeshua sanoi heille, ”tulkaa minun perässäni, ja minä teen teistä ihmislasten kalastajia”.

18 Ja heti he jättivät verkkonsa, ja menivät hänen perässään.

19 Ja kun hän oli kulkenut vähän, hän näki Jakobin, Zebadin pojan, ja hänen veljensä Johannanin, ja myös ne, jotka olivat veneessä ja järjestelivät heidän verkkojaan.

20 Ja hän kutsui heitä, ja heti he jättivät isänsä, Zebadiin, veneeseen, palkkalaisten kanssa, ja he menivät hänen perässään.

21 Ja kun he tulivat Kapr-Nahumiin, hän heti opetti sapattina heidän kokouspaikassaan.

22 Ja he hämmästyivät hänen opetustaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on auktoriteetti, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa.

23 Ja siellä, heidän kokouspaikassaan, oli mies, jossa oli saastainen henki, ja hän huusi.

24 Ja hän sanoi, ”mitä sinulla ja meillä on, Jeshua Natsaretilainen, oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tunnen, kuka sinä olet, sinä Jumalan pyhä!”

25 Ja Jeshua nuhteli häntä ja sanoi, ”sulje suusi, ja lähde ulos hänestä”.

26 Ja se saastainen henki kaatoi hänet, ja huusi kovalla äänellä, ja lähti ulos hänestä.

27 Ja he kaikki hämmästyivät ja kyselivät, toinen toisensa kanssa, ja sanoivat, ”millainen tämä onkaan, ja mikä uusi opetus tämä on, joka käskyvallan kautta käskee jopa saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä?!”

(Hebrean ja aramean shma on ”kuulla, totella ja ymmärtää”, joten kaikki sanat sopivat jakeen loppuun.)

28 Ja heti hänen maineensa levisi kaiken Galilean alueen kautta.

29 Ja he lähtivät kokouspaikasta, ja tulivat Shimeonin ja Andreoksen talolle, Jakobin ja Johannanin kanssa.

30 Ja Shimeonin anoppi oli sairas, kuumeessa, ja he puhuivat hänelle, häntä vastaan.

(’aleih on sanatarkasti ’häntä vastaan’, tai ’hänen ylleen’.)

31 Ja hän lähestyi häntä, tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja heti hänen kuumeensa jätti hänet, ja hän oli palvelemassa heitä.

32 Mutta illalla, auringon laskiessa, hänen luokseen tuotiin kaikki ne, jotka oli tehty sairaiksi ja riivatuiksi.

33 Ja se koko kaupunki oli kokoontuneena ovelle.

34 Ja hän paransi paljon niitä, jotka oli tehty sairaiksi, olivat monenlaisissa taudeissa, ja ajoi ulos paljon riivaajia, eikä sallinut niiden riivaajien puhua, koska he tunsivat hänet.

35 Ja hän nousi paljon ennen aamua, ja meni erämaan seudulle, ja hän rukoili siellä.

36 Ja Shimeon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, olivat häntä etsimässä.

37 Ja kun he löysivät hänet, he sanoivat hänelle, ”kaikki ihmiset etsivät sinua!”

38 Hän sanoi heille, ”kulkekaa niihin kyliin ja kaupunkeihin, jotka ovat lähistöllä, että minä myös siellä julistaisin, sillä tätä varten minä olen tullut.”

39 Ja hän oli julistamassa kaikissa heidän kokouspaikoissaan, koko Galileassa, ja ajoi pois riivaajat.

40 Ja hänen luokseen tuli spitalinen, ja lankesi hänen jalkoihinsa, ja pyysi häneltä ja sanoi hänelle, ”jos sinä tahdot, sinä pystyt puhdistamaan minut.”

41 Mutta hän, Jeshua, sääli häntä, ja ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi, ”minä tahdon. Puhdistu!”

42 Ja siinä hetkessä hänen spitalinsa meni hänestä pois, ja hän puhdistui.

43 Ja hän nuhteli häntä, ja lähetti hänet pois.

(Arameassa kertomus muistuttaa hyvin paljon 4Moos.12 kertomusta Mirjamista, joka omien pahojen puheidensa rangaistukseksi sai saman sairauden, ja puhdistui Mooseksen sanan kautta.)

44 Ja hän sanoi hänelle, ”katso, ettet puhu kenellekään, vaan mene, näytä sielusi papille ja tuo se lahja, puhdistumisesi puolesta, aivan kuten Moshe on käskenyt, todistukseksi heille.”

45 Mutta kun hän lähti, hän alkoi julistamaan paljonkin, ja kertoi sen sanan, niin ettei Jeshua pystynyt avoimesti menemään sisään kaupunkeihin, vaan oli ulkopuolella, autioilla seuduilla, ja hänen luokseen tultiin kaikista paikoista.

 

2 luku

 

1 Ja Jeshua tuli taas Kapr-Nahumiin, muutamaksi päiväksi, ja kun kuultiin, että hän on siinä talossa,

(Kaper-Naahum sanotaan eri tavoilla kreikan teksteissä, osassa Kafarnaum, osassa Kapernaum.)

2 Kokoontui niin paljon, ettei heitä voitu pitää edes oven edessä, ja hän puhui sanaa heidän kanssaan.

3 Ja hänen luokseen tultiin, ja hänelle tuotiin halvaantunut, kantaen häntä neljän ihmisen välissä.

4 Ja he eivät pystyneet pääsemään hänen luokseen, väkijoukon tähden. He nousivat katolle, ja poistivat kattotiiliä siitä paikasta, jossa hän, Jeshua, oli, ja laskivat alas sen vuoteen, jossa halvaantunut oli makaamassa.

5 Mutta kun Jeshua näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle, ”poikani, sinun syntisi ovat sinulle päästetyt.”

6 Mutta siellä oli fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka istuivat, ja ajattelivat sydämissään,

7 Kenestä tämä puhuu pilkkaa? Kuka pystyy päästämään syntejä, paitsi yksin Jumala?

8 Mutta Jeshua tunsi, henkensä kautta, että he ajattelivat tätä sieluissaan, ja sanoi heille, ”miksi te ajattelette näitä sydämissänne?”

(Kieliopillisesti täydellinen esimerkki aramean sielu/henki/sydän – sanojen käytöstä. Kreikan teksteissä jae alkaa aina ”ja heti”, eri sanoja ”sanoi”-verbistä, ja erilaisia tapoja sanoa tuo ”sieluissaan”. Jos aramea olisi kreikasta käännetty, tämä jae alk. sanalla א מֵּ חדָׁ ומֵּ)

Kumpi on helpompaa sanoa halvaantuneelle, että ”sinun syntisi ovat sinulle päästetyt” tai sanoa, että ”nouse, ota vuoteesi ja kävele”?

10 Mutta että he tietäisivät, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä päästää synnit, hän sanoi sille halvaantuneelle,

11 Minä sanon sinulle; nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.

12 Ja hän nousi silmänräpäyksessä, ja nosti vuoteensa ja meni ulos heidän kaikkien nähtensä. He kaikki ihmettelivät yhtäläisesti, ja ylistivät Jumalaa, sanoen, etteivät olleet milloinkaan nähneet tällaista.

13 Ja hän lähti taas sen meren luokse, ja kaikki kansanjoukko oli tulossa hänen luokseen, ja hän opetti heitä.

14 Ja kulkiessaan hän näki Levi’n, Halfin pojan, joka istui verovirastossa, ja sanoi hänelle, ”tule perässäni”, ja hän nousi, meni hänen peräänsä.

15 Ja kun hän oli aterioimassa hänen talossaan, monet veronkerääjät ja syntiset olivat aterioimassa Jeshuan kanssa, ja hänen oppilaidensa kanssa, sillä heitä oli paljon, ja he tulivat hänen perässään.

16 Ja kun kirjanoppineet ja fariseukset näkivät, että hän oli syömässä veronkerääjien ja syntisten kanssa, he sanoivat hänen oppilailleen, ”miksi hän syö ja juo veronkerääjien ja syntisten kanssa?”

17 Mutta kun Jeshua kuuli sen, hän sanoi heille, ”eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan nämä, jotka ovat sairastamalla sairaiksi tehtyjä. En minä tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

(Kaikki kreikan tekstit sanovat ”sairastamalla sairas” sijasta ”paha”. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan pahat.)

18 Mutta Johannanin ja fariseusten oppilaat paastosivat, ja he tulivat, ja sanoivat hänelle, ”miksi Johannanin ja fariseusten oppilaat paastoavat, ja sinun oppilaasi eivät paastoa?”

19 Jeshua sanoi heille, ”Voisivatko häävieraat silloin paastota, kun sulhanen on vielä heidän kanssaan? Eivät!”

20 Mutta ne päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä. Silloin, sinä päivänä, he paastoavat.

21 Ei kukaan laita uutta kangaspalaa, ja ompele sitä vanhaan vaatteeseen, ettei se uusi ota täyteyttään siitä vanhasta, ja se repeää vielä enemmän.

(”Täyteytensä” on tämän vertauksen lisäksi tässä muodossa vain Joh.1:16.)

22 Eikä kukaan kaada uutta viiniä vanhaan leiliin, ettei se viini halkaise leiliä, ja leili tuhoudu, ja viini valu pois, vaan uusi viini kaadetaan uusiin leileihin.

23 Ja tapahtui, kun Jeshua meni sapattina, että hänen oppilaansa olivat kävelemässä pellolla, ja poimivat vehnätähkiä.

24 Ja fariseukset sanoivat hänelle, ”katso, miksi he tekevät sapattina sellaista, mikä ei ole luvallista?”

25 Jeshua sanoi heille, ”ettekö ole milloinkaan lukeneet, mitä David teki, kun oli puutteessa ja nälkäinen, hän ja hänen kansansa?”

(”Hänen kanssaan”, kuten kreikka sanoo, on toinen mahdollinen lukutapa. Jakeen alku vaihtelee aika paljon eri kreikan ja koptin käsikirjoituksissa, mutta yksikään ei mainitse Jeesusta.)

26 Niin kuin hän astui sisään Jumalan huoneeseen, kun Abiathar oli ylipappi, ja söi Herran Jumalan alttarin leipää, jota ei ollut luvallista syödä paitsi papeille, ja hän antoi sitä myös niille, jotka olivat hänen kansaansa.

(Tärkeä asia tässä on se, että leipä vietiin ”Herran kasvojen edestä”, Jerusalemin ilmestysmajasta, Öljymäelle Noobiin, ja Jeesus kutsuu juuri sitä Jumalan huoneeksi. Aristeaan kirje kertoo Noobin linnoituksesta, että siellä uhrattiin vielä silloinkin, ja tavallisilta ihmisiltä oli sinne pääsy kielletty.)

27 Ja hän sanoi heille, että ”sapatti on luotu ihmisen tähden, eikä ihminen sapatin tähden.”

(Lainaus on farisealaisen rabbi Hillelin vastaus, kun häneltä tultiin kysymään, onko sapattina luvallista auttaa lähimmäistä.)

28 Sen tähden, hän on sen herra, ja myös sapatin – Ihmisen Poika.

 

 3 luku

 

1 Ja Jeshua meni taas sisälle kokouspaikkaan, ja siellä oli yksi mies, jonka käsi oli kuivettunut.

2 Ja he odottivat häntä, että jos hän parantaisi hänet sapattina, he syyttäisivät häntä.

3 Ja hän sanoi hänelle, miehelle, jonka käsi oli kuivettunut, että tulee seisomaan keskelle.

4 Mutta hän puhui myös heille, ”onko sapattina luvallista tehdä sitä, mikä on hyvää, tai mikä on pahaa? Pelastaa sielu, tai tuhota se?” Mutta he olivat hiljaa.

5 Ja hän katsahti heihin vihaisena, sillä heidän sydäntensä kovuus oli surullista, ja sanoi sille miehelle, ”ojenna kätesi”, ja hän ojensi, ja hänen kätensä palautui entiselleen.

(Sydämen kovuus, kassioth, on vain tässä yhteydessä käytetty sanonta (esim. Room.2:5), ja käden ennalleen palauttamisen teknath on tässä muodossa vain tässä kertomuksessa, synoptisissa evankeliumeissa. Sana on myös Matt.21:16, ”lasten ja imeväisten suusta sinä ... ylistyksen”.)

6 Ja fariseukset lähtivät sillä hetkellä, Herodeksen huoneen kanssa, ja pitivät neuvottelua hänestä, että kuinka saisivat hänet tuhotuksi.

7 Ja Jeshua meni oppilaidensa kanssa meren luokse, ja Galileasta ja Jehud’sta oli tullut paljon kansaa.

8 Ja Jerusalemista ja Edomista, ja Jordananin seudulta, ja Tyyrosta ja Siidonista, tuli paljon kansaa hänen luokseen, sillä he olivat kuulleet kaiken, mitä hän oli tehnyt.

(Suomalaisessa käännöksessä puhutaan ”suurista teoista”, kreikka taas sanoo, ”kuulleet monet teot”, ei mitään suurista. ”Suuret teot” näyttää tulevan KJV:stä. ”Tyyro ja Siidon” ovat kreikkalaiset muodot näiden kaupunkien nimistä. Hebreassa, arameassa, hieroglyfeissä ja foinikiassa nimet kirjoitetaan näin.)

9 Ja hän sanoi oppilailleen, että toisivat hänelle veneen, väkijoukon tähden, etteivät he ahdistaisi häntä.

(Ahdistaa, on chabats, joka on eräänlaista ”tulpan laittamista”, ”tukkimista”, ts. ettei pääse liikkumaan.)

10 Sillä hän paransi heitä paljon, kunnes he alkoivat kaatua hänen päälleen sen tähden, että saisivat koskettaa häntä.

11 Ja nämä, joilla oli saastaisten henkien vitsauksia, lankesivat maahan hänet nähdessään, ja huusivat ja sanoivat, ”sinä olet hän, Jumalan poika!”

(Vitsaukset ovat tässä muodossa UT:n puolella vain tässä, Luuk.7:21 ja 12:48, ja ilmestyskirjassa. Sanajuuren ensisijainen merkitys on eräänlainen merkki jostain, johonkin viittaava. Kreikan teksteissä ”sinä olet se Jumalan poika”, mikä on kieliopillisesti ihan järkevä käännös.)

12 Ja hän nuhteli niitä paljon, etteivät paljastaisi häntä.

13 Ja hän nousi vuorelle, ja kutsui ne, jotka hän tahtoi, ja he tulivat hänen luokseen.

14 Ja hän valitsi kaksitoista, olemaan hänen kanssaan, ja että hän lähettäisi heitä saarnaamaan.

15 Ja että heillä olisi käskyvalta parantaa sairaat, ja ajaa pois demonit.

16 Ja hän antoi Shimeonille nimen ”Keefa”.

17 Ja Jakob, Zebadiin poika, ja Jakobin veli Johannan; heille hän antoi nimen ”benai ragshi”, joka on ”ukkosen lapset”.

(Kreikan ”boanerges” on arameasta kopioitu bnrgsh. Ragsh on metelin lisäksi monta muutakin merkitystä, siksi tarkennus arameassa, normaalisti aramean tekstissä näitä ei ole. Esim. Hebr.5:14 Rgsh on ”aistit”. Sama löytyy myös verbinä 1Joh.2:3 arameassa, joka olisi sanatarkasti ”Ja tämän kautta me vaistoamme, että me tunnemme hänet: jos me pidämme hänen käskynsä.”Itse asiassa sanan ensisijainen merkitys on viha, vapista tai horjua. Jastrowin sanakirjassa rgsh on lähes koko sivun kokoinen selitys vaihtoehtoja.)

18 Ja Andreos ja Filippos, ja Tolmain poika, ja Matti ja Tooma, ja Jakob (Halfin poika), ja Taddi ja Shimeon, se rakentaja

(Rakentaja on tietysti vain yksi, mutta järkevin vaihtoehto Kananjan merkitykselle. Sana merkitsee jotain rakennuksen pystyttäjää. Jos sen kääntäisi ”kiivailijaksi”, tai joksikin vastaavaksi, siinä pitäisi olla vain yksi nun, tupla-nun ei sellaiseen merkitykseen sovi. ”Tolmain poika” täytyy olla etunimeltään Nathan’el.)

19 Ja Jehuda Skariota, hän, joka hänet petti. Ja he tulivat talolle.

20 Ja taas kokoontui kansaa niin, etteivät he pystyneet syömään leipää.

21 Ja hänen sukulaisensa kuulivat, ja lähtivät ulos, ottamaan häntä kiinni, sillä he sanoivat, että ”hän on poissa järjiltään”.

22 Ja ne kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat, ”hänessä on Baal-Zebub”, ja ”demonien johtajan kautta hän ajaa ulos demoneja!”

(Baal-Zebub, ”Ekronin jumala”, 2Kun.1:3. Kärpästen herra. Kaikki aramean, koptin ja latinan tekstit sanovat nimen oikein. ”Demonien pää” taas on juutalaisten kirjoituksissa aina Ashmodii, eli kreikaksi Asmodeus. Toisin sanoen, he väittelivät keskenään, minkä demonin kautta hän ajaa demoneja ulos. Zebub ei ollut mikään tavallinen harmiton huonekärpänen, vaan tauteja levittävä, pahaa aiheuttava;)

23 Ja Jeshua kutsui heitä, ja sanoi heille, vertausten kautta, ”kuinka satana pystyy ajamaan ulos satanan?”

24 Sillä jos kuningaskunta jakaantuu, omaa sieluaan vastaan, ei sellainen kuningaskunta pysty säilymään.

25 Ja jos talo jakaantuu omaa sieluaan vastaan, ei sellainen talo pysty säilymään.

26 Ja jos hän, joka on satana, nousee omaa sieluaan vastaan, ja on jakaantunut, ei hän voi pysyä, vaan se on hänen loppunsa.

27 Ei kukaan pysty menemään sisään voimallisen taloon, ja varastamaan hänen omaisuuttaan, mutta jos hän ensin sitoo sen voimallisen, silloin hän on ryöstävä hänen talonsa.

28 Amen, minä sanon teille, että kaikki synnit ja pilkat, joilla pilkataan ihmisiä, annetaan heille anteeksi.

29 Mutta kuka pilkkaa pyhyyden henkeä vastaan, hänelle ei ole anteeksiantoa, iankaikkisesti, vaan hän on oleva syyllinen sillä iankaikkisella tuomiolla.

30 Koska he olivat sanomassa, että hänessä on saastainen henki.

31 Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat seisomaan ulkopuolelle, ja lähettivät kutsumaan häntä.

32 Mutta se väkijoukko istui hänen ympärillään, ja sanoi hänelle, ”katso, sinun äitisi ja veljesi etsivät sinua ulkona.”

33 Ja hän sanoi ja vastasi heille, ”kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?”

34 Ja hän katsahti niitä, jotka istuivat hänen luonaan ja sanoi, ”katso, minun äitini, ja katso, veljeni!”

35 Sillä joka on tekevä Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.

 

4 luku

 

1 Mutta hän alkoi taas opettaa meren rannalla, ja hänen luokseen oli kokoontuneena paljon kansaa, niin että hän nousi istumaan veneeseen merelle, ja kaikki kansa seisoi maan päällä, meren rannalla.

2 Ja hän opetti heitä paljon vertausten kautta, ja puhui opetuksensa kautta.

Kuulkaa! Katso, kylväjä meni kylvämään.

Ja kun osa siemenistä putosi tien sivuun, tuli lintu, ja söi sen.

Mutta toiset putosivat kallion päälle, missä ei ollut paljoa maata, ja se versoi hetken, koska sitä maan syvyyttä ei ollut.

Mutta kun aurinko nousi, se paahtui, ja kuivettui, koska sillä ei ollut juuria.

Ja toiset putosivat orjantappuroiden keskelle, ja orjantappura kohosi ja tukahdutti sen, eikä se antanut hedelmää.

Mutta toiset putosivat hyvän maan päälle, ja nousi ja suureni, ja antoi hedelmää; osa kolmekymmentä, ja osa kuusikymmentä, ja osa sata.

9 Ja hän sanoi, ”kenellä on kuulevat korvat, kuulkoon!”

10 Mutta kun he olivat keskenään, kysyivät nämä, jotka olivat hänen kanssaan, niiden kahdentoista kanssa, tästä vertauksesta.

11 Ja Jeshua sanoi heille, ”teille on annettu tiedoksi Jumalan kuningaskunnan salaisuuksia, mutta ulkopuolisille kaikki on ollut vertausten kautta.”

12 Että kun he näkevät, he näkisivät, eivätkä näe, ja kun he kuulevat, he kuulevat, eivätkä ymmärrä, että he ehkä kääntyisivät ja heille annettaisiin heidän syntinsä anteeksi.

13 Ja hän sanoi heille, ”ettekö te tiedä tätä vertausta? Ja kuinka te tuntisitte ne muut vertaukset?”

14 Kylväjä, joka kylvi, kylvi sanaa.

15 Mutta ne, jotka olivat tien sivussa, ovat niitä, joihin sanaa on kylvetty, ja kun he kuulivat, heti tuli satana ja otti pois sen sanan, joka oli kylvetty heidän sydämiinsä.

16 Ja ne, jotka oli kylvetty kallion päälle; nämä ovat niitä, jotka kuulivat sanan, heti iloiten ottaen sen vastaan.

17 Eikä heille ole juurta omassa sielussaan, vaan pysyvät tietyn ajan, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he nopeasti loukkaantuvat.

18 Ja ne, jotka kylvettiin orjantappuroiden keskelle; nämä ovat niitä, jotka kuulivat sanan,

19 Ja tämän maailman huolet, ja hyvinvoinnin petos, ja muiden himojen lepo astuu sisään ,ja sammuttaa sen sanan, ettei hedelmää tule.

20 Ja nämä, jotka olivat kylvetty hyvään maahan; nämä ovat niitä, jotka kuulivat sanan, ja ottivat sen vastaan, ja antoivat hedelmää, kolmekymmentä ja kuusikymmentä ja satakertaisesti.

21 Ja hän sanoi heille, että ”eihän lamppua tuoda korin alle laitettavaksi, tai vuoteen alle, eikö se laiteta lampunjalkaan?”

22 Sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei ilmestyisi, eikä mitään salassa olevaa, joka ei tulisi näkyviin.

23 Jos jollain on kuulevat korvat, hän kuulkoon!

24 Ja hän sanoi heille, ”ymmärtäkää, mitä kuulette; sillä mitalla, jolla te mittaatte, teille mitataan – ja teille lisätään, niille, jotka kuulevat”.

(Jeesus kommentoi synagogassa puhuttua Jesajan targumia, lainaus on Jesaja 27:8 aramean mukaan.)

25 Sillä sille, kenellä on, hänelle annetaan, ja kenellä ei ole, häneltä otetaan sekin pois, mitä hänellä on.

26 Ja hän sanoi, ”samoin Jumalan kuningaskunta on kuin ihminen, joka heittää siemeniä maahan.”

27 Ja hänen nukkuessaan se nousee yöllä ja päivällä, ja se siemen kasvaa ja pidentyy, kun hän ei tiedä.

28 Sillä maa tuottaa sen hedelmän, ja ensin on nuppu, ja sen jälkeen tähkä, mutta lopulta sen vehnän tähkän täyteys.

29 Mutta kun hedelmät ovat kypsyneet, tulee heti sirppi, sillä sadonkorjuu on tullut.

30 Ja hän sanoi, ”mitä Jumalan kuningaskunta muistuttaa, ja millaiseen vertaukseen sitä verrataan?”

(Aramean ”verrata” on myös ”edustaa”. Kreikan tekstit käyttävät molempia, ja viittaa siihen, ettei kreikan kääntäjä ollut varma, kumpi on parempi sanavalinta!

31 Se on kuin jyvänen, sinapinsiemen, joka maan päällä kylvettynä on vähäinen niistä kaikista siemenistä.

32 Ja kylvettynä se kohoaa, ja on oleva suurin niistä kaikista yrteistä, ja se tekee valtavia oksia, niin että linnut voivat tehdä pesää sen varjossa.

33 Jeshua puhui nämä heidän kanssaan siksi vertausten kautta, että he pystyisivät ymmärtämään.

34 Ja ilman vertausta hän ei puhunut heidän kanssaan, oppilailleen, vaan keskenään, ja heille hän selitti kaikki asiat.

35 Ja hän sanoi heille sen päivän iltana, ”lähtekäämme toiselle puolelle”.

(Toinen puoli on ’ivraa’. Sama sana kuin hebrean ’ivri’, josta tulee hebrealainen. Sanan merkitys on kuitenkin ’muukalainen, toinen puoli, muualta tullut, tänne kuulumaton’.)

36 Ja he jättivät kansanjoukon, ja veivät hänet veneeseen, ja hänen kanssaan oli muitakin veneitä.

37 Ja tuli valtava myrsky ja tuuli, ja aallot hakkasivat venettä, ja se oli lähellä täyttyä.

38 Mutta hän, Jeshua, oli nukkumassa tyynyn päällä, veneen keulassa, ja he tulivat ja herättivät hänet, ja sanoivat hänelle, ”meidän rabbimme, etkö välitä, että me hukumme?”

39 Ja hän nousi ja nuhteli tuulta, ja sanoi merelle, ”pysähdy, vaikene!” Ja tuuli lakkasi, ja oli suuri tyyneys.

40 Ja hän sanoi heille, ”miksi te olette niin peloissanne, ja miksi teissä ei ole uskoa?”

41 Ja he pelkäsivät suurella pelolla, ja sanoivat toinen toiselleen, ”kuka tämä siis on, kun tuuli ja meri tottelevat häntä?”

(”Kirjoitettu on, ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse; ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi, ja vaikka sen aallot pauhaavat, eivät ne sen ylitse pääse?" (Jer.5:22). Markuksen versiossa Jeesus yhdistää itsensä selkeästi tähän ikivanhaan nimeen, jonka Herra ilmoitti nimekseen Moosekselle palavasta pensaasta. Juutalaisissa teoksissa ei ole toista vastaavaa myrskyn tyynnyttämistä.)

 

5 luku

 

1 Ja hän tuli sen meren toiselle puolelle, gadaralaisten alueelle.

(Gadar merkitsee lähinnä jotain aitausta. Toinen puoli on sama sana kuin hebrealainen, Abrahamista.)

2 Ja kun hän lähti siitä veneestä, hänet kohtasi mies, haudoista, jossa oli saastainen henki.

3 Ja hän asusti haudoissa, eikä kukaan ollut kykenevä sitomaan häntä kahleisiin.

4 Koska kaikki kerrat, kun hän oli ollut sidottuna ja kahleissa, hän oli murtanut kahleet ja katkaissut siteet, eikä kukaan ollut kyennyt häntä hillitsemään.

5 Ja hän oli kaiken aikaa, yöt ja päivät, niissä haudoissa ja vuorilla, ja hän huusi, ja hakkasi itseään kallioihin.

(Hakkasi, sanaa käytetään ensisijaisesti ruoskalla lyömisestä. Toisin sanoen mies ei kulkenut kivi kädessään, itseään lyöden, vaan ennemmin epileptisesti kaatuili ympäri kallioita, vuoristossa.)

6 Mutta kun hän näki Jeshuan jonkin matkan päästä, hän juoksi, kumartaen häntä.

7 Ja hän huusi kovalla äänellä ja sanoi, ”mitä minulla ja sinulla on yhteistä, Jeshua, Jumalan, korkeimman poika? Minä käsken sinua Jumalan kautta, ettet kiduta minua!”

(Käskeminen tässä, on eräänlaista vannottamista Tooran mukaan. Täysin rabbiininen termi. Matt.26:63 ylipappi käyttää samaa sanaa, ja 1Tess.5:27, 1Tim.6:14 Paavali.)

8 Sillä hän oli sanomassa sille saastaiselle hengelle, että lähtee ulos siitä ihmisestä.

9 Ja hän kysyi häneltä, ”mikä sinun nimesi on?” Hän sanoi hänelle, ”Legion on meidän nimemme, koska meitä on paljon.”

(Legion on esim. Tg Hesekiel 30:9, järjestäytynyt sotajoukko, ja sana on todellakin aramean alkuperää.)

10 Ja hän pyysi häntä paljon, ettei lähettäisi häntä sen maakunnan ulkopuolelle.

(Edellisessä jakeessa he puhuivat monikossa, tässä puhutaan vain yhdestä.)

11 Mutta siellä, sen vuoren luona, oli suuri lauma sikoja, joita ruokittiin.

12 Ja he, nämä riivaajat, pyysivät häntä ja sanoivat, ”lähetä meidät näiden sikojen ylle, että menisimme niihin sisälle.”

13 Ja hän salli sen heille, ja nämä saastaiset henget lähtivät, ja menivät niihin sikoihin, ja se lauma juoksi kallion kielekkeelle, ja ne putosivat mereen, noin kaksi tuhatta, ja ne hukkuivat siihen mereen.

14 Ja nämä, jotka olivat niitä ruokkimassa, pakenivat ja sanoivat siitä siinä kaupungissa, ja myös kylien kautta, ja he lähtivät katsomaan sitä, mitä oli tapahtunut.

(Ruokkivat, voi kääntää myös ”paimensivat”. Ensisijaisesti ravinnon antamista, mutta paimenkin on sama sana. ”Jotka olivat paimenia” on täysin oikea suomennos, sen voi kääntää molemmilla tavoilla.)

15 Ja he tulivat Jeshuan luokse, ja he näkivät hänet, joka oli ollut riivattuna, kun hänet oli vaatetettu, ja hän oli selvin päin ja istui; hän, jossa se Legion oli ollut, ja he pelkäsivät.

16 Ja nämä, jotka olivat sen nähneet, kertoivat heille, että kuinka oli tapahtunut hänelle, joka oli ollut riivattuna, ja he kertoivat myös näistä sioista.

17 Ja he alkoivat pyytämään häntä, että hän menisi pois heidän rannikoltaan.

18 Ja kun hän nousi veneeseen, pyysi häneltä hän, joka oli ollut riivattuna, että saisi olla hänen kanssaan.

19 Eikä hän hylännyt häntä, mutta sanoi hänelle, ”mene taloosi, omien ihmistesi luokse ja kerro heille ne asiat, joita Herra Jumala on sinulle tehnyt, ja että hän on sinut armahtanut.”

20 Ja hän meni ja alkoi julistamaan kymmenessä kaupungissa sitä, mitä Jeshua oli hänelle tehnyt, ja he kaikki olivat hämmästyksissään.

21 Ja kun Jeshua oli tullut veneellä toiselle puolelle, sille toiselle puolelle kokoontui taas hänen luokseen paljon kansaa, hänen ollessaan meren rannalla.

22 Ja yksi sen synagoogan rabbeista, jonka nimi oli Joarash, tuli, ja kun hän näki hänet, hän lankesi hänen jalkoihinsa.

23 Ja hän pyysi häntä paljon, ja sanoi hänelle, ”minun tyttäreni on tehty sairaaksi. Tule, laita kätesi hänen päälleen, ja hän parantuu ja saa elää”.

24 Ja Jeshua meni hänen kanssaan, ja hänen sinne saapuessaan oli paljon kansaa, ja he estelivät häntä.

25 Mutta siellä oli vaimo, jolla oli ollut veren vuotoa kaksitoista vuotta.

26 Sellainen, joka oli paljon monien lääkäreiden taakoittama, ja hän oli tuhlannut kaiken, mitä hänellä oli, eikä mikään auttanut, vaan jopa enemmän ahdistanut.

27 Kun hän oli kuullut Jeshuasta, tuli hän siinä kansanjoukon tungoksessa hänen takaansa, lähestyi hänen vaatettaan.

28 Sillä hän sanoi, että ”jos vain lähestyn hänen vaatteitaan, minä saan elää.”

29 Ja heti se hänen verensä lähde kuivettui, ja hän tunsi ruumiissaan, että oli parantunut alennustilasta.

(Alennustila, machuvtha, on 5Moos.28:43 käytetty termi, ei muuallaVT puolella. Nainen tietää jättäneensä seuraamatta Jumalan ääntä, jonka oli 12 vuotta aikaisemmin kuullut. Käskyt ja säädökset oli pakko pitää, muuten ei olisi voinut olla tuossa kansanjoukossa. 5Moos.28:15.)

30 Mutta Jeshua tunsi heti omassa sielussaan, että hänestä lähti voimaa ulos, ja hän kääntyi kansanjoukon puoleen ja sanoi, ”kuka lähestyi minun vaatettani?”

31 Ja hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”sinä näet kansanjoukon, joka tungeksii ympärilläsi, ja sinä sanot; kuka minua lähestyi?!”

32 Ja hän katseli, että näkisi, kuka tämän oli tehnyt.

33 Mutta se vaimo, kun hän kunnioittaen ja vavistuksessa tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, tuli, lankesi hänen eteensä ja sanoi hänelle kaiken totuuden.

34 Mutta hän sanoi hänelle, ”tyttäreni, sinun uskosi on antanut sinulle elämän. Mene rauhassa, ja ole terve alennustilastasi!”

35 Ja hänen vielä puhuessaan tuli sen suuren kokouspaikan johtajia, ja he sanoivat, että ”sinun tyttäresi kuoli. Miksi sinä enää häiritset sitä opettajaa?”

36 Mutta Jeshua kuuli sen sanan, mitä he puhuivat, ja sanoi sen kokouspaikan johtajalle, ”älä pelkää, usko ainoastaan.”

37 Eikä hän sallinut ihmisten menevän hänen kanssaan, vain Shimeon –Keefa – ja Jakob ja Johannan (Jakobin veli).

38 Ja hän tuli sille sen kokouspaikan johtajan talolle, ja hän näki niitä, jotka olivat ylimielisiä, ja he itkivät ja valittivat

39 Ja hän meni sisälle ja sanoi heille, miksi te ylpeilette, ja itkette? Tyttö ei ole kuollut, vaan nukkumassa.

40 Ja he nauroivat hänelle, mutta hän laittoi ulos heidät kaikki, ja otti tytön isän ja äidin, ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja he menivät sisään sinne, missä se tyttölapsi makasi.

41 Ja hän otti sitä tyttölasta kädestä, ja sanoi hänelle, ”tyttö, nouse!”

(Talitha kuumi on aramean feminiinimuoto. Bysantti ja valtava määrä muita kreikan versioita menee tämän mukaan. Osa kreikkalaisista taas on ”korjannut” käskyn hebrean muotoon jättämällä viimeisen kirjaimen pois. Osa taas korjaa feminiinimuodon laittamalla talitha sijaan erisnimen Tabitha. Jakeen loppu, ”se on käännettynä...” puuttuu tietenkin arameasta.)

42 Ja siinä silmänräpäyksessä se tyttölapsi nousi, ja kulki eteenpäin, sillä se tyttö oli kaksitoista vuotta, ja sitä ihmeteltiin valtavalla ihmetyksellä.

43 Ja hän käski paljon, ettei kukaan tästä tietäisi, ja sanoi, että tarjoaisivat hänelle syötävää.

 

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/markus.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti