Luukas luvut 16-20

Luukas luvut 16-20

 

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

(Luukkaan lopussa jatkeena aramean kääntäjän alkusanat Luukkaan käännökseen)

16 luku

 

1 Ja hän sanoi hänen oppilailleen vertauksen; ”oli yksi rikas mies, ja hänellä oli johtaja, ja hän oli kuluttanut, ja häntä syytettiin hänen omaisuutensa tuhlaamisesta”.

2 Ja hänen herransa kutsui hänet ja sanoi hänelle, ”mitä tämä on, jota minä kuulen sinusta? Anna minulle tilikirja taloudenjohtajuudestasi, sillä sinä et pysty olemaan minulle se johtaja!”

3 Se johtaja sanoi sielussaan, ”mitä minä teen, sillä minun herrani ottaa minulta pois sen taloudenjohtajuuden, sillä kaivamaan minä en pysty, ja kerjäämistä minä häpeän”.

4 Minä tiedän, mitä aion tehdä, kun taloudenjohtajuuteni on otettu pois, että minut otettaisiin vastaan heidän kodeissaan;

5 Ja hän kutsui herransa velallisia toinen toisensa jälkeen, ja sanoi ensimmäiselle, ”kuinka paljon sinä olet velkaa minun herralleni?”

6 Ja hän sanoi hänelle, ”sata mitallista öljyä”. Hän sanoi hänelle, ”ota kirjoituksesi ja istu äkisti, kirjoita viisikymmentä mitallista”.

7 Ja hän sanoi toiselle, ”ja sinä, mitä sinä olet velkaa minun herralleni?” Hän sanoi hänelle, ”sata kor-mittaa vehnää”. Hän sanoi hänelle, ”ota kirjoituksesi, ja istu, kirjoita kahdeksankymmentä kor-mittaa”.

8 Ja meidän herramme ylisti sitä johtajaa, joka oli väärä, että hän teki viisaasti. Sillä tämän maailman lapset ovat viisaampia kuin ne tämän sukupolven valkeuden lapset.

9 Ja minäkin sanon teille, että tehkää ystäviä tällä vääryyden mammonalla, että kun se on loppu, teidät otettaisiin vastaan niihin iankaikkisiin majoihin.

10 Joka on vähässä uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka on vähässä väärä, on paljossakin väärä.

11 Sen tähden, jos te ette ole uskollisia siinä vääryyden mammonassa, kuka uskoo teille sitä todellista?

12 Ja jos te ette pysty olemaan uskollisia sen kautta, joka on teidän omaanne, kuka sitä antaisi teille?

13 Ei ole työntekijää, joka pystyy palvelemaan kahta herraa, tai muuten hän inhoaa yhtä ja rakastaa toista, tai kunnioittaa yhtä ja syrjii toista. Te ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

14 Mutta kun ne fariseukset kuulivat kaikki nämä, he pilkkasivat häntä, koska he rakastivat rahaa.

15 Mutta Jeshua sanoi heille, ”te olette niitä, jotka vanhurskauttavat oman sielunsa ihmisten edessä. Mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä on korkeaa ihmisten keskuudessa, on Jumalan edessä kauhistus”.

16 Kirjoitettu sana ja profeetat ovat Johannan’iin saakka, siitä alkaen evankelioidaan Jumalan kuningaskuntaa, ja kaikki tungeksivat päästäkseen sisään.

17 Mutta taivasten ja maan on helpompi poistua, kuin yhdenkään merkin kirjoitetusta sanasta poistua.

18 Jokainen, joka lähettää vaimonsa pois ja ottaa toisen, tekee aviorikoksen, ja jokainen, joka ottaa sen hylätyn, tekee aviorikoksen.

19 Mutta oli yksi mies, rikas ja puettu purppuraan ja hänellä oli joka päivä ylellisesti suloisuutta.

(D aloittaa, ”Ja hän puhui heille toisen vertauksen”.)

20 Ja oli yksi köyhä, hänen nimensä oli Lazar, ja hän oli makaamassa sen rikkaan portin luona, paiseilla lyötynä.

21 Ja hän ikävöi täyttää vatsaansa niistä tähteistä, jotka putosivat sen rikkaan pöydältä, mutta koiratkin tulivat nuolemaan hänen paiseitaan.

22 Mutta tapahtui; se köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Abraham’n syliin, mutta se rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

23 Ja kärsiessään Sheol’ssa, hän kohotti silmänsä kaukaa, ja näki Abraham’n, ja Lazar hänen sylissään.

24 Ja hän kutsui kovalla äänellä ja sanoi, ”minun isäni Abraham, armahda minua ja lähetä Lazar kastamaan sormensa pää veteen ja kostuttamaan minun kieltäni, sillä katso, minä kärsin tässä liekissä!”

25 Abraham sanoi hänelle, ”minun poikani, muista, että sinä sait sinun hyväsi eläessäsi, ja Lazar pahansa, ja nyt, katso, hän on tässä levossa ja sinä kärsit”.

26 Ja kaiken tämän lisäksi on se suuri syvyys laitettu meidän ja teidän välillemme, että ne, jotka tahtovat kulkea tästä teidän luoksenne, eivät voi, eikä sieltäkään voi kulkea meidän luoksemme.

27 Hän sanoi hänelle, ”minä siis pyydän sinua, isäni, että lähettäisit hänet minun isäni kotiin”,

28 Sillä minulla on viisi veljeä, hän menköön todistamaan heille, etteivät nämäkin tulisi tähän kidutuksen paikkaan.

29 Abraham sanoi hänelle, ”heillä on Moshe ja profeetat, kuulkoon heitä”.

30 Mutta hän sanoi hänelle, ”ei, isäni Abraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luoksensa, he kääntyisivät”.

31 Abraham sanoi hänelle, ”jos he eivät kuule Moshe’a ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku nousisi kuolleista”.

 

17 luku

 

1 Ja Jeshua sanoi hänen oppilailleen, etteivät ne kompastukset voi olla tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat.

2 Hänelle olisi helpompaa, jos aasin myllynkivi ripustetaan hänen kaulaansa ja heitetään mereen, kuin että saa yhdenkin näistä vähäisistä kompastumaan.

3 Varjelkaa sielujanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän kääntyy, päästä hänet vapaaksi.

4 Ja jos seitsemän kertaa päivässä hän rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä kääntää kasvonsa sinun puoleesi ja sanoo, että ”minä käännyn”, päästä hänet vapaaksi.

5 Ja apostolit sanoivat meidän Herrallemme, ”aiotko lisätä meille sitä uskoa?”

6 Hän sanoi heille, ”jos teissä olisi sitä uskoa noin sinapinsiemenen jyvän verran, te sanoisitte tälle silkkiäispuulle, että ’irtoa juurilta, ja ole istutettu mereen”, ja se olisi kuuliainen teille”.

7 Mutta kuka teistä on se, jolla on työntekijä, joka ajaa auraa tai joka paimentaa lampaita, ja sanoo pellolta tullessaan hänelle heti, ”mene aterioimaan”?

8 Vaan hän sanoo hänelle, ”valmista minulle jotain, että saan aterioida, ja vyötä esiliinasi, palvele minua, kunnes minä syön ja juon, ja minun jälkeeni myös sinä olet syövä ja juova”.

9 Saako se työntekijä hänen siunauksensa siitä, että teki, mitä oli käsketty? Minä luulen, että ei.

10 Siten myös te; kun olette tehneet ne kaikki, mitä teille on käsketty, sanokaa, että me olemme kelvottomia palvelijoita, sillä me teimme sen, mitä me olemme velvolliset tekemään.

11 Ja tapahtui, kun Jeshua oli menossa Jerusalemiin, hän kulki Galilean samarialaisten huoneen kautta.

12 Ja hänen lähestyessään, että menisi yhteen kylään sisälle, hänet kohtasi kymmenen pitalista ihmistä, ja he seisoivat kaukana.

13 Ja he korottivat äänensä ja sanoivat, ”Jeshua, meidän rabbimme, armahda meitä!”

14 Ja heidän nähdessään hän sanoi heille, ”menkää, osoittakaa itsenne papeille”, ja heidän mennessään he puhdistuivat.

15 Mutta yksi heistä, kun näki olevansa puhdistettu, palasi ja ylisti Jumalaa kovalla äänellä.

16 Ja hän kaatui kasvoilleen Jeshuan jalkojen eteen kiittäen häntä, ja tämä oli samarialainen mies.

17 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi, ”eikö näitä ollut kymmenen, jotka olivat puhdistetut, missä ne yhdeksän ovat?”

18 Eivätkö he erottaneet, että tulisivat antamaan sen kunnian Jumalalle, paitsi tämä, joka on siitä vieraasta kansasta?

(Kreikassa erottamisen tilalla ”löytäneet” ja ajatus ”vieras kansa” puuttuu. Jos teksti olisi kreikasta käännetty, tässä olisi kreikkaa vastaavat sanavalinnat.)

19 Ja hän sanoi hänelle, ”nouse, mene, sinun uskollisuutesi on tehnyt sinut eläväksi”.

20 Ja kun osa niistä fariseuksista kysyi, ”milloin Jumalan kuningaskunta tulee?”, hän vastasi ja sanoi heille, ”ei Jumalan kuningaskunta tule vartiossa olemisen kautta”,

21 Eikä sanota, ”katso, tässä se on, tai katso tänne, se on tuolla, sillä katso, se Jumalan kuningaskunta on teidän sisäpuolellanne”.

(Tai sanatarkasti ”sisäpuolella, osassa teistä”.)

22 Ja hän sanoi oppilailleen, ”ne päivät tulevat, joissa te kaipaatte nähdä yhden ihmisen pojan päivistä, ettekä te tule näkemään”.

23 Ja jos he sanovat teille, ”katso, tässä se on, ja katso tänne, tuolla se on, älkää menkö”.

24 Sillä samoin, kuin salama salamoi taivaista, ja kaikki taivasten alla valaistuu, siten on oleva ihmisen pojan päivinä.

25 Mutta ensin hän on tuleva kärsimään monenlaista, ja tuleva tämän sukupolven hylkäämäksi.

26 Ja samoin, kuin oli Noach’n päivinä, siten on oleva ihmisen pojan päivinä.

27 Sillä he söivät ja joivat, ja ottivat naisia, ja antoivat miehille siihen päivään saakka, kun Noach meni sisään arkkiin, ja tuli se tulva, ja kaikki ihmiset hukkuivat.

28 Ja vielä, niin kuin oli Loot’n päivinä, että syötiin ja juotiin ja ostettiin ja myytiin, ja istutettiin ja rakennettiin,

29 Mutta sinä päivänä, kun Loot lähti pois Sodom’sta, Herra laittoi satamaan tulta ja tulikiveä taivaista, ja he kaikki hukkuivat.

30 Siten on oleva sinä ihmisen pojan ilmestymisen päivänä.

31 Sinä päivänä se, joka on katolla ja hänen vaatteensa ovat talossa, älköön laskeutuko niitä ottamaan, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin.

32 Muistakaa Lootin vaimoa!

33 Joka tahtoo saada levon sielulleen, kadottaa sen, ja joka kadottaa oman sielunsa, saa leponsa.

34 Minä sanon teille, että sinä yönä on oleva kaksi yhdellä vuoteella, yksi viedään ja toinen jätetään.

35 Kaksi on oleva jauhamassa kuin yhtenä, se yksi viedään, ja toinen jätetään.

36 Kaksi on pellolla, yksi viedään ja toinen jätetään.

37 He vastasivat ja sanoivat hänelle, ”minne, meidän Herramme?” Hän sanoi heille, ”missä se ruumis on, siellä kotkat kokoontuvat”.

(Aramean pagra on ruumiin lisäksi verenvuodatusta aiheuttava onnettomuus, tai haaksirikko.)

 

18 luku

 

1 Mutta hän sanoi heille myös vertauksen, että rukoilisivat koko ajan, eivätkä uupuisi.

2 Siinä yhdessä kaupungissa oli yksi tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa, eikä arvostanut ihmisiä.

3 Mutta siinä kaupungissa oli yksi leski, ja hän tuli hänen luokseen ja sanoi, ”selvitä minun vastustajani asia”.

4 Eikä hän tahtonut pitkään aikaan. Mutta sen jälkeen hän sanoi sielussaan, ”vaikka en pelkää Jumalaa, enkä arvosta ihmisiä”,

5 Koska tämä leski rasittaa minua, minä selvitän hänen asiansa, ettei hän joka kerta olisi tulossa minua vaivaamaan.

6 Ja meidän Herramme sanoi, ”kuulkaa, mitä se vääryyden tuomari sanoi!”

7 Mutta eikö Jumala runsaammin tekisi hänen valittujensa pyynnöt, jotka kutsuvat häntä päivin ja öin, ja viivyttääkö hän henkensa heidän yltään?

8 Minä sanon teille, että hän on toteuttava heidän pyyntönsä äkisti. Kuitenkin, ihmisen poika on tuleva; löytääkö hän siis sitä uskollisuutta maan päältä?

9 Ja hän sanoi heille tämän vertauksen niitä ihmisiä vastaan, jotka luottivat omiin sieluihinsa, että ovat puhtaat, ja halveksivat jokaista;

10 Kaksi miestä nousi temppeliin rukoilemaan, yksi fariseus, ja toinen veronkerääjä.

11 Ja se fariseus seisoi erillään, ja rukoili nämä; ”Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole kuin muut ihmiset, riistäjät ja sortajat, ja avionrikkojat, enkä ole niin kuin tämä veronkerääjä”,

12 Vaan minä paastoan kahdesti viikossa, ja annan kymmenykset kaikesta, mitä minä omistan.

13 Mutta se veronkerääjä seisoi kaukana, eikä tahtonut edes kohottaa silmiään taivaisiin, vaan iski rintaansa ja sanoi, ”Jumala, armahda minua syntistä!”

14 Minä sanon teille, että tämä laskeutui enemmän puhtaana alas kotiinsa, kuin se fariseus, sillä jokainen, joka korottaa oman sielunsa, alennetaan, ja joka alentaa oman sielunsa, tulee korotetuksi.

15 Mutta myös pikkulapsia oli tulossa hänen lähelleen, että hän koskettaisi heitä, ja hänen oppilaansa näkivät heidät, ja nuhtelivat heitä.

16 Mutta hän, Jeshua, kutsui heidät ja sanoi heille, ”sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä estäkö heitä, sillä niiden, jotka ovat kuin nämä, heidän omansa on se taivasten kuningaskunta”.

(Tarkasti poikalapsi, mutta maskuliini ei sulje tyttölapsia pois. Feminiini sulkee poikalapset ulkopuolelle.)

17 Amen, minä sanon teille, että joka ei ota vastaan Jumalan kuningaskuntaa niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle.

18 Ja yksi niistä johtajista kysyi häneltä ja sanoi hänelle, ”hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä, että perin sen iankaikkisen elämän?”

19 Jeshua sanoi hänelle, ”miksi sinä kutsuit minua hyväksi, ei ole hyvää, paitsi yksi, Jumala”.

20 Käskyt sinä tunnet, ”älä tapa, äläkä tee aviorikosta, äläkä varasta, äläkä todista sitä väärää todistusta, kunnioita isääsi ja äitiäsi”.

21 Hän sanoi hänelle, ”nämä kaikki minä olen pitänyt lapsuudestani saakka”.

(Sanonta tarkoittaa, että bar mitsvasta alkaen.)

22 Mutta kun Jeshua kuuli nämä, hän sanoi hänelle, ”se yksi sinulta puuttuu; mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, ja sinulle on oleva aarre taivaissa, ja tule minun perässäni”.

23 Mutta kun hän kuuli nämä, se suretti häntä, sillä hän oli hyvin rikas.

24 Ja kun Jeshua näki, että häntä suretti, hän sanoi heille, ”kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on hyvinvointia, päästä sisään Jumalan kuningaskuntaan”.

25 Köyden on helpompaa mennä neulan silmästä sisään, kuin rikkaan Jumalan kuningaskuntaan.

(Gamala on paksu köysi, gamla on kameli, molemmat ovat kieliopillisesti oikein. Sana voi olla kumpi vaan.)

26 Ne, jotka kuulivat, sanoivat hänelle, ”ja kuka sitten on mahdollinen siihen elämään?”

27 Mutta Jeshua sanoi, ”ne, jotka eivät voi olla ihmisten luona, pystyvät olemaan Jumalan luona”.

(Voida, pystyä, olla mahdollista; perinteisen suomalaisen ajatus on toinen käännösvaihtoehto. Kontekstia ajatellen tämä sanatarkka sopii ehkä paremmin.)

28 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”katso, me jätimme kaiken, ja tulimme sinun perässäsi”.

29 Jeshua sanoi hänelle, ”amen, minä sanon tteille, ettei ole ketään, joka on jättänyt kodin, tai sisaret tai veljet, tai vaimon tai lapset, Jumalan kuningaskunnan tähden”,

30 eikä saisi ottaa vastaan moninkertaisesti tässä määräajassa, ja iankaikkista elämää siinä tulevassa maailmassa.

(Juutalainen ajattelu ”tuleva maailma” jää kreikassa ja nykyhebreassakin piiloon tässä jakeessa, mutta sitä Luukas tarkoitti, vaikkei käytäkään yleisintä sanontaa. Luukas on voinut kirjoittaa tekstin alunperin hebreaksikin, koska tässä käytetty sanonta on tarkka aramean käännös hebrean sanonnasta. Tai, Luukas on tapansa mukaan ollut sanatarkka. Myös kreikassa eri sanavalinnat, kuin esim. Hebr.6:5.)

31 Ja Jeshua johdatti niitä kahtatoista, ja sanoi heille, ”katso, me nousemme Jerusalemiin, ja kaikki saatetaan loppuun, mitä profeetoissa on kirjoitettu ihmisen pojasta”.

32 Sillä hänet luovutetaan kansakunnille, ja häntä pilkataan, ja hänen kasvoihinsa syljetään.

33 Ja hänet ruoskitaan ja pahoinpidellään, ja hänet tapetaan, ja sinä kolmantena päivänä hän on nouseva.

34 Mutta yksikään näistä ei ymmärtänyt, vaan tämä sana oli heiltä peitetty, eivätkä he tienneet näitä, joita hän puhui heidän kanssaan.

(Vaihtoehto ”yksi näistä ei...” ei käy, koska verbi on monikko.)

35 Ja kun hän lähestyi Jerichoa, yksi sokea istui sen tien vieressä ja kerjäsi.

36 Ja hän kuuli sen kansanjoukon äänen, joka kulki ohi, ja hän kysyi, että ”kuka tämä on?”

(Kreikan teksteistä osa sanoo ”kuka” ja osa ”mitä” – koska aramean sanan voi kääntää molemmiksi. Mutta sanassa ”tämä” olisi dalet keskimmäisenä kirjaimena, jos olisi ”mitä tämä on”. ”Mitä” on j.41.)

37 He sanoivat hänelle, ”Jeshua, natsaretilainen, kulkee ohi”.

38 Ja hän huusi ja sanoi, ”Jeshua, David’n poika, armahda minua!”

39 Ja ne, jotka menivät Jeshuan edellä, nuhtelivat häntä, että hiljenisi, mutta hän huusi enemmän, ”David’n poika, armahda minua!”

40 Ja Jeshua nousi ja käski tuomaan hänet hänen luokseen, ja kun hän tuli hänen lähelleen, hän kysyi häneltä,

41 Ja hän sanoi hänelle, ”mitä sinä tahdot, että minä teen sinulle?” Mutta hän sanoi, ”minun Herrani, että alan näkemään”.

42 Ja Jeshua sanoi hänelle, ”näe; sinun uskollisuutesi on tehnyt sinut eläväksi”.

43 Ja sillä hetkellä hän näki, ja tuli hänen perässään ja ylisti Jumalaa. Ja koko se kansa, joka näki, antoi Jumalalle ylistyksen.

 

19 luku

 

1 Ja kun Jeshua meni sisään ja kulki Jericho’n ohi,

2 yksi mies, jonka nimi oli Zakkai, hän oli rikas, ja veromiesten johtaja.

3 Ja hän tahtoi nähdä Jeshuan, että kuka hän on, eikä voinut sen kansanjoukon tähden, koska oli lyhytmittainen.

4 Ja hän juoksi Jeshuan edelle, ja nousi siihen hedelmättömään viikunapuuhun, että näkisi hänet, koska hän oli tuleva kulkemaan siitä ohi.

5 Ja kun hän tuli siihen paikkaan, Jeshua näki hänet ja sanoi hänelle, ”kiirehdi alas, Zakkai, sillä tänään minun on oltava sinun kodissasi”.

6 Ja hän tuli kiireellä alas ja otti hänet iloiten vastaan.

7 Mutta kun he näkivät, he kaikki valittivat ja sanoivat, että ”syntisen miehen luokse hän menee sisälle majailemaan!”

8 Mutta Zakkai nousi, ja sanoi Jeshualle, ”katso, minun Herrani, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jokaiselle sen, mitä olen riistänyt, minä maksan nelinkertaisesti”.

9 Jeshua sanoi hänelle, ”tänään on tämä koti tullut eläväksi, koska myös tämä on Abraham’n poika”.

10 Sillä ihmisen poika tuli etsimään ja tekemään eläväksi sitä, mikä oli kadonnut.

11 Ja kun he olivat kuulleet nämä, hän jatkoi vertauksen puhumista, koska hän oli Jerusalemin lähellä, ja he olivat luulleet, että se Jumalan kuningaskunta tulisi ilmestymään siinä hetkessä.

(Kreikassa verbien aikamuodot eroavat, ja ”siinä hetkessä”- tilalla on ”heti”.)

12 Ja hän sanoi, ”yksi sen suuren perheen poika meni kaukaiseen maahan, että ottaisi sen kuningaskunnan, ja tulisi takaisin”.

(Kreikassa olevan ”kuninkuuden” voi kääntää kuningaskunnaksikin. Arameassa se olisi xxxxx)

13 Ja hän kutsui kymmenen palvelijaansa, ja hän antoi heille kymmenen miinaa, ja sanoi heille, sijoittakaa ne, kunnes minä tulen.

14 Mutta sen hänen kaupunkinsa lapset inhosivat häntä, ja lähettivät lähettiläitä hänen peräänsä ja sanoivat, ”me emme tahdo, että tämä on meitä hallitseva!”

15 Ja kun hän otti sen kuningaskunnan ja palasi, hän sanoi, että ”kutsukaa nämä hänen työntekijänsä, joille annettiin rahaa, että tietäisin, mihin he kaikki, toinen toisensa jälkeen, sijoittivat”.

16 Ja ensimmäinen tuli ja sanoi, ”minun Herrani, sinun miinasi on ansainnut kymmenen miinaa”.

(Kymmenen miinaa on 500 shekeliä, kuudesosa talentista. Ed. jakeessa hopearaha.)

17 Hän sanoi hänelle, ”hienoa, hyvä työntekijä, sillä vähässä sinut on löydetty uskovaksi, sinulla on oleva valta yli kymmenen linnoituksen”.

18 Ja tuli toinen, joka sanoi, ”minun Herrani, sinun miinasi teki viisi miinaa”.

19 Hän sanoi tällekin, ”sinulla on oleva valta yli viiden linnoituksen”.

20 Ja se viimeinen tuli ja sanoi, ”minun Herrani, katso sinun miinasi! Se, jota minä pidin luonani, tallithiin laitettuna.

(Vaate on yksi tallithin sen aikaisista kutsumanimistä. Sitä käytettiin rukoushetkissä, nykyisin vain kirjanoppinut ja hänen oppilaansa, muilla ihmisillä pelkästään aamurukouksessa.)

21 Sillä minä olen pelännyt sinua, sillä sinä olet ankara mies, ja sinä viet sitä, mitä et ole laittanut, ja sinä niität, mitä et ole kylvänyt.

22 Hän sanoi hänelle, ”sinun suustasi sinut tuomitaan, paha työntekijä. Sinä tiesit, että minä olin ankara mies, ja minä vien sitä, mitä en ole laittanut, ja minä niitän, mitä en ole kylvänyt”.

23 Miksi et antanut minun rahaani vaihtajalle, ja minä olisin tullut hakemaan sitä korkojen kanssa?

24 Ja näille, jotka seisoivat hänen edessään, hän sanoi, ”ottakaa häneltä se miina ja antakaa sille, jolla on ne kymmenen miinaa”.

25 He sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, hänellä on kymmenen miinaa”.

26 Minä sanon teille, että jokaiselle, jolla on, hänelle annetaan, ja sille, jolla ei ole, häneltä otetaan sekin pois, mitä hänellä on.

27 Kuitenkin näille vihollisilleni, ne, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen; tuokaa heidät ja tappakaa heidät minun edessäni!

28 Ja kun Jeshua sanoi nämä, hän lähti heidän edellään, mennäkseen Jerusalemiin.

29 Ja kun hän saapui Beit-Fage’lle ja Beit-Ania’lle, siihen vuoren rinteelle, jotka kutsuttiin Beit-Zaitha, hän lähetti kaksi hänen oppilaistaan.

30 Ja hän sanoi heille, ”menkää siihen kylään, joka on meitä vastapäätä, ja mennessänne sinne sisälle, katso, te löydätte sidotun aasin, jolla ihminen ei ole milloinkaan ratsastanut, vapauttakaa, tuokaa se”.

31 Ja jos joku kysyy teiltä, ”miksi te vapautatte sen?” Sanokaa sillä tavalla, että ”meidän Herramme kaipaa sitä”.

32 Ja nämä, jotka lähetettiin, menivät, ja löysivät, niin kuin hän heille sanoi.

33 Ja heidän vapauttaessaan aasia, sen isäntänsä sanoivat heille, ”miksi te vapautatte sen aasin?”

34 Ja he sanoivat heille, että ”se on meidän Herrallemme kaivattu”.

35 Ja he toivat sen Jeshuan luokse, ja heittivät vaatteitaan sen päälle, ja laittoivat Jeshuan ratsastamaan sen päälle.

36 Mutta hänen mennessään he olivat levittämässä heidän vaatteitaan tielle.

37 Ja hänen lähestyessään Beit-Zaitha’n vuoren alaosaa, alkoi koko se oppilaiden joukko iloitsemaan ja ylistämään Jumalaa kovalla äänellä kaikkien niiden voimatekojen tähden, joita he näkivät.

38 Ja he sanoivat, ”siunattu olkoon hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Rauha taivaissa, ja ylistys korkeuksissa!”

39 Mutta sen kansanjoukon keskeltä jotkut niistä fariseuksista sanoivat hänelle, ”rabbi, nuhtele oppilaitasi!”

(Rabbi on korvattu kreikassa opettajalla tässä kuten yleensä muuallakin. Opettajalle on eri sana.)

40 Hän sanoi heille, ”minä sanon teille, että jos nämä vaikenevat, kivet huutaisivat”.

41 Ja lähestyessään, ja nähdessään sen kaupungin, hän itki sen puolesta.

42 Ja hän sanoi, ”kunpa vain olisit tuntenut, mitkä ovat sinun rauhaasi, edes tässä sinun päivässäsi, mutta nyt nämä ovat peitetyt sinun silmiltäsi!”

43 Mutta sinulle tulevat ne päivät, että sinun vihollisesi piirittävät sinut, ja sinua ahdistetaan joka puolelta.

44 Ja sinut kaadetaan maahan, ja sinun lapsesi sinun sisälläsi, eikä sinuun jätetä kiveä kiven päälle siksi, ettet tuntenut sitä sinun rangaistustesi aikaa.

45 Ja mennessään sisään temppeliin, hän alkoi poistamaan ulos niitä, jotka ostivat ja myivät siellä.

46 Ja hän sanoi heille, ”kirjoitettu on, että ’minun taloni, se on rukoushuone’, mutta te olette tehneet sen rosvojen luolaksi!”

47 Ja hän opetti joka päivä temppelissä. Mutta pappien johtajat ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat etsivät hänen tuhoamistaan.

48 Eivätkä he löytäneet, mitä tekisivät hänelle, sillä koko kansa riippui hänessä, kuullakseen häntä.

 

20 luku

 

1 Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, hänen opettaessaan ja evankelioidessaan kansaa temppelissä, pappien johtajat ja kirjanoppineet, vanhimpien kanssa, nousivat häntä vastaan,

2 Ja he sanoivat hänelle, ”sano meille, millaisella käskyvallalla sinä teet nämä, ja kuka se on, joka antoi sinulle tämän käskyvallan?”

3 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”minäkin kysyn teiltä sanan, ja sanokaa minulle,”

4 Olivatko Johannan’n kasteet taivaista, vai ihmisistä?

5 Mutta nämä neuvottelivat sieluissaan ja sanoivat, että ”jos me sanomme, taivaista, hän sanoo meille: ja minkä tähden te ette uskoneet häntä?”

6 Mutta jos sanomme ”ihmisistä”, koko kansa kivittää meidät, sillä he ovat varmoja, että Johannan oli se profeetta.

7 Ja he sanoivat hänelle, ”me emme tiedä, mistä se oli”.

8 Jeshua sanoi heille, ”enkä minäkään sano teille, millaisella käskyvallalla minä teen nämä”.

9 Ja hän alkoi puhumaan kansalle tätä sanaa, ”yksi mies istutti viinitarhan ja laittoi sen palvelijoille, ja matkusti pois kauaksi aikaa”.

10 Ja hän lähetti hänen työntekijänsä palvelijoiden luokse, että he antaisivat hänelle niitä viinitarhan hedelmiä, mutta viinitarhan palvelijat hakkasivat hänet ja lähettivät hänet riisuttuna pois.

11 Ja sitten hän lähetti toisen työntekijänsä, mutta nämä hakkasivat hänetkin, ja häpäisivät häntä ja lähettivät hänet riisuttuna pois.

12 Ja sitten hän lähetti kolmannen, mutta nämä pahoinpitelivät hänetkin, ja heittivät ulos.

13 Se viinitarhan herra sanoi, ”mitä teen? Minä lähetän minun rakkaan poikani, ehkä he näkevät hänet, ja osaavat arvostaa”.

(Bysantin teksteissä on mukana ”näkevät hänet”.)

14 Mutta hänet nähdessään palvelijat neuvottelivat sieluissaan, ja sanoivat, ”tämä on se perillinen, tulkaa, tappakaamme hänet, ja se perintö on oleva meidän omamme”.

15 Ja he heittivät hänet viinitarhan ulkopuolelle, ja tappoivat hänet, sen tähden, mitä se viinitarhan herra on tekevä heille?

16 Hän on tuleva ja tuhoava nämä palvelijat, ja antava viinitarhan toisille. Mutta kun he kuulivat, he sanoivat, ”ei tämä ole tapahtuva”.

17 Mutta hän katsoi näitä ja sanoi, ”ja mitä on se kirjoitus, että ”se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, se oli se kulmakivi”?”

18 Ja jokainen, joka kaatuu sen kiven päälle, on särkyvä, ja se on hajottava jokaisen, joka kaatuu sen päälle.

19 Mutta pappien johtajat ja kirjanoppineet etsivät, että saisivat kohottaa kätensä häntä vastaan siinä hetkessä, ja he pelkäsivät kansaa, sillä he tunsivat, että hän sanoi tämän sanan heistä.

20 Ja he lähettivät hänen luokseen vakoojia, jotka tekeytyivät vanhurskaiksi, että saisivat hänet sanan kautta kiinniotetuksi, ja luovuttaisivat hänet tuomarille ja hallitusmiehen käskyvalloille.

21 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle, ”opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikeamielisesti, etkä ole puolueellinen, vaan sinä opetat sitä Jumalan tietä totuudessa”.

22 Onko meille luvallista antaa verorahaa keisarille vai ei?

23 Mutta hän havaitsi heidän juonittelunsa ja sanoi, ”miksi te kiusaatte minua?”

24 Osoittakaa minulle dinari. Kenen kuva ja kirjoitus siinä on? Mutta nämä sanoivat, ”keisarin”.

25 Jeshua sanoi heille, ”sen tähden, antakaa keisarin oma keisarille, ja Jumalan Jumalalle”.

26 Eivätkä he voineet ottaa häntä kiinni siitä sanasta kansan edessä, ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.

27 Mutta jotkut zaddokialaisista lähestyivät – nämä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole – ja he kysyivät häneltä,

28 Ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, Moshe kirjoitti meille, että jos joltain kuolee hänen veljensä, jolla on vaimo ilman poikia, ottakoon hänen veljensä hänen vaimonsa, ja nostakoon siemenen veljelleen”.

(Lause ei mene minkään tunnetun 5Moos.25:5 mukaan, joten ei ole lainaus, vaan oma versio jakeesta.)

29 Mutta, oli seitsemän veljeä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kuoli ilman poikia.

30 Ja se toinen otti hänen vaimonsa, ja tämä kuoli ilman poikia.

31 Ja vielä kolmas otti hänet, ja näin myös ne seitsemän, ja he kuolivat, eivätkä jättäneet poikia.

32 Ja lopuksi se vaimokin kuoli.

33 Sen tähden, ylösnousemuksessa, millaisen heistä se vaimo on oleva? Sillä he seitsemän ovat ottaneet hänet.

(”Kenen vaimo” kirjoitetaan eri tavalla. Kreikankin ”millainen” on siinä merkityksessä ainakin viidessä kohdassa.)

34 Jeshua sanoi heille, ”tämän maailman lapset ottavat naisia, ja naiset ovat miehille”,

35 Mutta nämä, jotka ovat arvollisia siihen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät ota naisia, eivätkä naisetkaan ole miehille.

36 Sillä eivät he edes pysty enää kuolemaan, sillä he ovat kuin enkeleitä, ja he ovat niitä Jumalan poikia, koska he ovat niitä ylösnousemuksen poikia.

(Lapset ja pojat sopivat molemmat jakeen käännöksiin. ”Jumalan poika” ja ”Jumalan lapsi” arameassa.)

37 Mutta sen, että kuolleet nousevat, myös Moshe ilmoitti, sillä hän ilmoittaa siinä pensaassa sanovansa Herraa ”Abraham’n Jumala ja Iishak’n Jumala ja Jakob’n Jumala”.

38 Sillä ei Jumala ole kuolleiden, vaan elävien; sillä he kaikki ovat hänelle eläviä.

(Jos tarkoitettaisiin kaikkia ihmisiä yleensä, ”he kaikki” tilalla olisi כֻּ לנָ שׁ. Jae on jatkoa edelliseen.)

39 Ja jotkut niistä kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat hänelle, ”opettaja, sinä sanoit kauniisti”.

40 Eivätkä he enää uskaltaneet kysyä häneltä mistään.

41 Ja hän sanoi heille, ”kuinka kirjanoppineet sanovat, että Messias on David’n poika?”

42 Ja hän, David, sanoo psalmien kirjoituksessa, että ”Herra sanoi minun Herralleni, istu minun oikealle puolelleni”,

43 Kunnes minä laitan sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle.

44 Sen tähden, jos David kutsuu häntä, ”minun Herrani”, kuinka hän on hänen poikansa?

45 Ja kun kaikki kansa oli kuulemassa, hän sanoi hänen oppilailleen,

46 Varokaa niitä kirjanoppineita, jotka tahtovat vaeltaa viitoissa ja rakastavat ”shalom” kaduilla ja johtajien tuoleja kokouspaikoissa, ja johtajien istuimia juhla-aterioilla!

(Tallithin ja muiden käyttö on kirjanoppineilla kokoaikaista. Lause tarkoittaa osaa kirjanoppineista.)

47 Nämä, jotka kuluttavat leskien kodit uhrilahjan kautta, joiden rukoukset pitkittyvät; nämä saavat runsaamman tuomion.

 

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf   

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/

Kääntäjän alkusanat Luukkaan käännökseen

Evankeliumi Luukkaan mukaan Aramea-Suomi.

Muutamien toisen vuosisadan mainintojen mukaan Luka oli hebrealainen lääkäri Antiokiasta, ensimmäisten kristityiksi kutsuttujen kaupungista (Revue de l’Orient Chretien).

Libaniuksen mukaan Antiokia oli hellenistisen kulttuurin keskus, jossa kirjatkin käännettiin kreikaksi. Joka tapauksessa Luukkaan aramean taidon on täytynyt olla täydellinen, että hän on pystynyt haastattelemaan silminnäkijöitä.

Kommenteissa kreikan Codex Bezae on vain ”D”, se menee eniten tämän mukaan, mutta aramea ei tässäkään mene yhdenkään tunnetun kreikan tekstin mukaan kokonaisuutena, tai edes osittain.

Luukas ei oikein käytä sanaa ”terve”, vaan ”parantunut”, hän ei käytä tarpeettomia ”että”-sanoja, ”hän sanoi hänelle, että...”, hän ei käytä Paavalin tavoin rabbiinista sanastoa, ja teksti muutenkin selkeä ja kaikilla tavoilla mielenkiintoinen ja johdonmukainen, sekä ainutlaatuinen dokumentti monesta historiallisesta faktasta. Suomennettu touko-elokuu 2015.  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf