tiistai 18. heinäkuuta 2017

Luukas luvut 11-15


Luukas luvut 11-15

 

Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.

(Luukkaan lopussa jatkeena aramean kääntäjän alkusanat Luukkaan käännökseen)


11 luku

 

1 Ja kun hän oli rukoilemassa siinä yhdessä paikassa, lopetettuaan yksi hänen oppilaistaan sanoi hänelle, ”meidän Herramme, opeta meidät rukoilemaan, samoin kuin Johannan myös opetti hänen oppilailleen”.

2 Jeshua sanoi heille, ”kun te rukoilette, olkaa tällä tavalla, sanokaa, ”meidän isämme, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun kuningaskuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaissa kuin myös maassa.”

Anna meille joka päivä se meidän tarpeidemme leipä.

Ja päästä meille meidän syntimme, sillä mekin päästämme jokaisen syyllisyyden meitä kohtaan, äläkä anna meidän mennä sisään kiusauksiin, vaan lunasta meidät siitä pahasta.

5 Ja hän sanoi heille, ”kuka teistä on se, jolla on ystävä, ja hän menee hänen luokseen yön jakautuessa, ja sanoo hänelle; ystäväni, anna minulle kolme leipäkakkua”.

Koska ystävä tuli tietä pitkin luokseni, eikä minulla ole hänelle mitään laitettavaa,

Ja se hänen ystävänsä, joka on sisällä, vastaa ja sanoo hänelle, ”älä minua vaivaa, sillä katso, ovi on kiinni, ja lapset ovat minun kanssani vuoteessa, en minä voi nousta ja antaa sinulle”.

Minä sanon teille, että jos hän ei ystävyyden tähden anna hänelle, sen hänen periksiantamattomuutensa tähden hän on nouseva, ja antava hänelle niin paljon kuin hän häneltä pyytää.

Minäkin sanon teille, ”kysykää, ja teille annetaan, etsikää, ja te löydätte, kolkuttakaa, ja teille avataan”.

10 Sillä jokainen, joka kysyy, on saava, ja joka etsii, löytää, ja joka kolkuttaa, hänelle avataan.

11 Sillä millainen teistä on se isä, jonka poika kysyy häneltä leipää, ojentaako hän hänelle kiven, ja jos hän kysyy häneltä kalaa, ojentaako hän kalan sijaan hänelle käärmeen?

12 Ja jos tytär kysyy häneltä, ojentaako hän hänelle skorpionin?

13 Ja jos te, jotka olette pahoja, tiedätte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän teidän isänne antaakaan taivaista sen pyhyyden hengen niille, jotka häntä kysyvät.

14 Ja kun hän ajoi ulos mykkää riivaajaa, joka oli hänessä, riivaajan lähdettyä se mykkä puhui, ja kansanjoukot hämmästyivät.

15 Mutta jotkut heistä sanoivat, ”Baal-Zebub’n, demonien johtajan kautta tämä ajaa demonit pois”.

16 Mutta toiset, häntä kiusaten, olivat kysymässä häneltä merkkiä taivaista.

17 Mutta Jeshua, joka tunsi heidän ajatuksensa, sanoi heille, ”jokainen kuninkuus, joka jakaantuu omaa sieluaan vastaan, tulee erämaaksi, ja se koti, joka on jakaantunut omaa luontoaan vastaan, sortuu”.

(Kreikassa loppu aivan eri tavalla.)

18 Ja jos satana on jakaantunut sieluaan vastaan, kuinka hänen kuningaskuntansa pysyy pystyssä, sillä te sanotte, että minä ajan demonit ulos Baal-Zebub’n kautta?

19 Ja jos minä Baal-Zebub’n kautta ajan ulos demonit, minkä kautta teidän lapsenne ajavat ulos? Tämän tähden, nämä tulevat olemaan teidän tuomareitanne.

20 Mutta jos minä Jumalan sormen kautta ajan demonit ulos, Jumalan kuningaskunta on tullut lähellenne.

21 Aina, kun sankari vartioi aseistettuna hänen pihaansa, on hänen omaisuutensa rauhassa.

22 Mutta jos tulee häntä voimakkaampi, voittaa hänet, hän ottaa kaikki hänen aseensa ja on luottavainen siitä, ja jakaa saaliinsa.

23 Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei kokoa minun kanssani, hän hajottamalla hajottaa.

24 Se saastainen henki, joka on lähtenyt ihmisestä, menee, matkustelee paikoissa, joissa ei ole vettä, etsiäkseen lepoa, ja kun se ei löydä, se sanoo, ”minä palaan kotiini, josta lähdin”.

25 Ja jos se tulee, se löytää sen siivottuna ja kaunistettuna.

26 Silloin se menee, johdattaa sinne seitsemän toisenlaista henkeä, hänestä pahempia, ja ne menevät sisään ja asustavat siellä, ja sen ihmisen loppu on oleva ensimmäistä pahempi.

27 Ja kun hän puhui näitä, se yksi vaimo kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi, ”hänen siunauksensa sille kohdulle, joka sinut kantoi, ja rinnoille, jotka sinut imettivät!”

(Lainaus on Targum Neofiti 1Moos.49:25 mukaan, synagogassa tulkattu arameankielinen jae.)

28 Hän sanoi hänelle, ”hänen siunauksensa niille, jotka kuulevat Jumalan sanan, ja sen varjelevat!”

29 Ja kun kansanjoukot olivat kokoontuneet, hän alkoi sanomaan, ”tämä paha sukupolvi etsii sitä merkkiä, eikä sille anneta sitä merkkiä, vaan profeetta Joonan merkki”.

(”Se merkki”, määräinen muoto, merkitsee odotettua Messiaan merkkiä.)

30 Sillä samoin, kuin Joona oli se merkki Niinivelle, siten on myös ihmisen poika oleva tälle sukupolvelle.

31 Etelän kuningatar on nouseva tuomiolla tämän sukupolven ihmisten kanssa ja syyttävä heitä, sillä hän tuli maan toiselta puolelta, että kuulisi Shlimon’n viisauden, ja katso, tässä on enemmän kuin Shlimon.

32 Niiniveläiset miehet nousevat tuomiolla tämän sukupolven kanssa, ja syyttävä sitä, sillä he kääntyivät Joonan’n julistuksen kautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Joonan.

33 Ei kukaan sytytä lamppua, ja laita sitä piiloon tai korin alle, vaan menoran päälle, että ne, joka tulevat sisään, näkisivät sen valkeuden.

34 Sinun silmäsi on ruumiisi lamppu. Sen tähden aina, kun sinun silmäsi on oikeamielinen, koko ruumiisikin on valkeus, mutta jos silmäsi on paha, ruumiisikin on oleva pimeä.

35 Sen tähden, varo, ettei se valkeus, joka sinussa on, ole se pimeys.

36 Mutta jos sinun ruumiisi on kokonaan valkeus, eikä siinä ole osaa mistään pimeydestä, se on valaiseva kaikkea, niin kuin lampun liekki valaisee sinua.

(Aramean valaiseminen kohdistuu kontekstin mukaisesti ulkopuolisiin.)

37 Mutta hänen puhuessaan yksi fariseus pyysi häntä, että tulisi aterioimaan hänen luokseen, ja hän meni sisälle aterioimaan.

38 Mutta kun se fariseus näki hänet, ettei hän ensin kastanut itseään ennen ateriaansa,

39 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”nyt te fariseukset puhdistatte maljan ja lautasen ulkopuolen, mutta sisältä osa teistä on täynnä ahneutta ja pahuutta”.

40 Järki puuttuu, eikö hän, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuolen?

41 Kuitenkin antakaa se, mitä teissä on, hyväntekeväisyyteen, ja katso, kaikki on teille puhdasta.

42 Vaan voi teitä, fariseukset, jotka annatte kymmenykset minttua ja tilliä ja kaikkia yrttejä, ja sivuutatte sen tuomion ja Jumalan rakkauden. Mutta nämä täytyy tehdä, eikä näitä saa jättää taakseen.

43 Voi teitä, fariseukset, jotka rakastatte johtajien istuimia kokouspaikoissa, ja ”shalom!” kaduilla!

44 Voi teitä, kirjanoppineet ja puolueelliset fariseukset, jotka olette kuin tuntemattomat haudat, ja ihmiset kulkevat niiden päällä, eivätkä sitä tiedä.

45 Ja yksi kirjanoppineista vastasi ja sanoi hänelle, ”opettaja, sanoessasi nämä, sinä loukkaat meitäkin”.

(Kreikan tekstissä ”lainopettaja”, arameassa sama kuin ed. jakeessa.)

46 Mutta hän sanoi, voi teitäkin, kirjanoppineet, jotka taakoitatte ihmisiä raskailla kuormilla, ettekä niihin kuormiin koske yhdelläkään sormellanne.

47 Voi teitä, jotka rakennatte niiden profeettojen hautoja, jotka teidän isänne tappoivat!

48 Sen tähden, te todistatte ja tahdotte teidän isienne tekoja, näiden, jotka tappoivat heidät, ja te rakennatte heidän hautansa.

49 Tämän tähden on myös se Jumalan viisaus sanonut, että ”katso, minä lähetän heille profeetat ja apostolit, heidän vainottavakseen ja tapettavakseen”.

50 Sillä kaikkien niiden profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman luomisesta, vaaditaan tältä sukukunnalta.

51 Abel’n verestä Zakarian vereen, se, joka tapettiin temppelin ja alttarin välissä; kyllä, minä sanon teille, että se vaaditaan tältä sukukunnalta.

(Abelin profetia Targum Neofiti Bereshit 4:8 mukaan, ”on tuleva tuomio, ja on tuomari, ja on toinen maailma. Ja siellä, siinä tulevassa maailmassa, vanhurskaat saavat sen palkinnon, ja pahantekijöille kostetaan;”. Luukas viittaa tähän targumiin monta kertaa.)

52 Voi teitä, kirjanoppineet, jotka olette hylänneet Jumalan tuntemisen avaimet, ettekä mene sisälle, ja te olette estäneet niitä, jotka ovat menossa sisälle.

(Tällainen määräinen muoto sen ajan kirjoissa on yleensä aina Jumalan tuntemista, mutta sen voi kääntää myös ”se tieto”. Kreikassa ”lainoppineet”, arameassa kirjuri tai kirjanoppinut. Olen itse paljon kirjurin kannalla, sille on enemmän historiallisia faktaperusteita.)

53 Ja kun hän oli sanonut nämä heille, kirjanoppineet ja fariseukset olivat loukkaantuneet, ja he vihastuivat, ja hänen puheensa keskeytettiin.

(Kreikka palaa lainopettajasta kirjanoppineeseen, ja sanoo jakeen lopun hyvin epämääräisesti, mikä ei ole tarkan lääkärin tyylistä.)

54 Ja häntä varten oli monenlaisia syytöksiä, heidän etsiessään saada hänet jostain kiinni hänen suustaan, että pystyisivät syyttämään häntä.

(Tämä syyttäminen ei ole juridinen termi, vaan ensisijaisesti pahan puhumista.)

 

12 luku

 

1 Ja kun valtava kansanjoukkojen paljous oli koolla, niin että he tallasivat toinen toistaan, Jeshua alkoi puhumaan oppilailleen, ”ensiksi, varokaa sieluissanne niiden fariseusten hiivaa, jotka ovat puolueellisia”.

Mutta ei ole mitään kätkettyä, joka ei paljastuisi, eikä salaista, joka ei tulisi tunnetuksi.

Sillä kaikki, mitä on pimeydessä sanottu, tullaan kuulemaan siinä valkeudessa, ja mitä kammioissa kuiskataan korvaan, tulee julistetuksi kattojen päältä.

Mutta minä sanon teille, minun ystävilleni, älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät sen jälkeen voi mitään enempää teille tehdä.

Mutta minä osoitan teille, kuka on se, jota pelätä; hän, jolla on tappamisen jälkeen valta heittää helvettiin. Kyllä, minä sanon teille, että tätä pelätkää.

Eikö viisi varpusta myydä kahdella kolikolla? Eikä yksikään niistä unohdu Jumalan edessä.

Mutta myös teidän omien päidenne hiusten karvat ovat kaikki luetut, sen tähden, älkää pelätkö, sillä te olette pikkulintujen paljoudesta enemmän.

Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, hänet myös ihmisen poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.

Mutta sellainen, joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet kielletään Jumalan enkelien edessä.

10 Ja jokainen, joka sanoo sanan ihmisen poikaa vastaan, saa anteeksi, mutta joka pilkkaa pyhyyden henkeä, ei tule saamaan anteeksi.

11 Mutta kun teitä viedään kokouspaikkoihin, johtajien ja käskyvaltojen eteen, älkää huolehtiko, kuinka puolustautuisitte, tai mitä sanoisitte,

12 Sillä se pyhyyden henki on opettava teille siinä hetkessä sen, mitä teidän täytyy sanoa.

13 Mutta joku siitä kansanjoukosta sanoi hänelle, ”opettaja, sano minun veljelleni, että jakaa sen perintöosan minun kanssani”.

14 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”mies, kuka on nostanut minut teidän yläpuolellenne tuomariksi ja jakajaksi?”

15 Ja hän sanoi oppilailleen, ”varokaa kaikkea petollisuutta, koska rikkauksien runsaudessa ei ole elämää”.

(Kreikan mukaan jae on paljon monimutkaisempi.)

16 Ja hän sanoi heitä kohtaan vertauksen, ”oli yksi rikas mies, jonka maa tuotti monenlaista satoa”.

17 Ja hän mietti sielussaan ja sanoi, ”mitä minä teen, sillä eihän minulla ole, mihin koota satoni?”

18 Ja hän sanoi, ”tämän minä teen; minä puran varastohuoneet, ja rakennan, ja laajennan niitä, ja kokoan sinne koko minun satoni ja tavarani”.

19 Ja minä sanon sielulleni, ”minun sieluni, monenlaista hyvyyttä sinulla on, talletettuna monenlaisia vuosia varten. Minä lepäilen, syön, juon ja nautiskelen!”

20 Mutta Jumala sanoi hänelle, ”järki puuttuu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois, ja nämä, kenelle ne ovatkaan valmistetut?”

21 Siten on se, joka laittaa aarteen itselleen, eikä ole rikas Jumalassa.

22 Ja hän sanoi oppilailleen, ”tämän tähden minä sanon teille; älkää huolehtiko itsestänne, mitä söisitte eikä ruumiistanne, mitä pukisitte”,

23 Sillä sielu on enemmän kuin syötävä, ja ruumis vaatteista.

24 Ajatelkaa korppeja, jotka eivät kylvä eivätkä niitä, eikä heillä ole rukouskammiota tai varastohuonetta, ja Jumala ravitsee heidät. Sen tähden, kuinka paljon enemmän te olettekaan kuin linnut!

(Tallithin muodostamasta rukouskammiosta käytetty sana kreikassakin.)

25 Mutta millainen teistä pystyy omalla yrittämisellään lisäämään pituuttaan yhtäkään kyynärää?

26 Mutta jos te ette pysty vähäiseenkään, mitä te muita tavoittelette?

27 Ajatelkaa liljoja, kuinka ne kasvavat näkemättä vaivaa, eivätkä ne kudo, mutta minä sanon teille, ettei edes Shlimon kaikessa kunniassaan ollut niin peitetty kuin yksi näistä.

28 Mutta jos Jumala siten vaatettaa ruohon, joka on tänään kedolla ja huomenna se putoaa tuleen, kuinka paljon enemmän teidät, uskollisuudessa vähäiset?

29 Ja te, älkää etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älköönkä teidän ajatuksenne harhailko näissä.

30 Sillä näitä ne kaikki maailman kansakunnatkin etsivät, mutta teille, teidän isänne tietää, että nämä ovat  teille kaivattuja.

31 Kuitenkin, etsikää Jumalan kuningaskuntaa, ja nämä kaikki lisätään teille.

32 Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän isänne tahtoo antaa teille sen kuningaskunnan.

33 Myykää omaisuutenne ja antakaa hyväntekeväisyyteen, tehkää itsellenne kukkarot, jotka eivät kulu, ja teillä on aarre taivaissa, joka ei katoa, sellainen, johon varas ei koske, eikä koi turmele.

34 Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on oleva myös teidän sydämenne.

35 Olkoon vyötärönne vyötetyt, ja lamppunne valaiseva.

36 Ja olkaa niiden kaltaiset, jotka odottavat heidän Herraansa, että kun hän palaa häätalosta, että kun hän tulee ja koputtaa, hänelle heti avattaisiin.

37 Siunaukset näille palvelijoille, jotka heidän Herransa tullessaan löytää valvovina, amen, minä sanon teille, että hän on vyöttävä vyötärönsä ja laittaa heidät aterioimaan, ja hän tulee palvelemaan heitä.

(Tuleminen jakeen lopussa on ”toiselta puolelta tulemista”.)

38 Ja jos hän on tuleva toisella tai kolmannella vartiohetkellä, ja löytävä heidät siten; siunaukset näille työntekijöille!

39 Mutta tietäkää tämä, että jos kodin isäntä tietää, millaisella vartiohetkellä varas tulee, hän on valveilla, eikä salli, että hänen kotiinsa murtaudutaan.

40 Sen tähden, olkaa tekin valmiit, sillä hetkellä, jota ette toivo, ihmisen poika tulee.

41 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”meidän Herramme, meillekö sinä sanoit tämän vertauksen, vai kaikille muillekin?”

42 Jeshua sanoi hänelle, ”kuka siis on se uskollinen ja viisas johtaja, jonka hänen Herransa korottaa hänen palvelijoidensa yläpuolelle, että antaisi sitä murrettua leipää ajallaan?”

(Leipäpala merkitsee verbinä murtamista, rabbiinisessa kirjallisuudessa sana tässä muodossa, tai vav keskimmäisenä, merkitsee aterialla murrettua leipää. Jakeen ajatus menee kreikassa aivan eri tavalla.)

43 Hänen siunauksensa sille työntekijälle, jonka hänen Herransa tullessaan löytää siten tekevän.

44 Todellakin, minä sanon teille, että hän on korottava hänet yli kaiken hänen omaisuutensa.

(D aloittaa ”amen”.)

45 Mutta jos se työntekijä sanoo sydämessään, että ”minun Herrani tulo viipyy”, ja alkaa lyömään hänen Herransa työntekijöitä ja palvelijattaria, ja alkaa syömään ja juomaan ja juopumaan,

46 Sen työntekijän Herra on tuleva päivänä, jota hän ei toivo, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hän on erottava hänet ja osoittava hänelle osan näiden kanssa, jotka eivät ole uskollisia.

47 Mutta sellainen työntekijä, joka tiesi hänen Herransa tahdon, eikä valmistautunut häntä varten hänen tahtonsa mukaan, tulee paljon ruoskituksi.

48 Mutta se, joka ei tiedä, ja tekee sellaista, mikä on lyöntien arvoista, ruoskitaan vähäisillä lyönneillä, sillä jokainen, jolle on paljon annettu, häneltä odotetaan paljon, ja jolle on paljon uskottu, hänen käsistään odotetaan enemmän.

49 Tulta minä olen tullut heittämään maahan, ja minä tahdon, että kunpa se olisi jo syttynyt.

50 Ja minut aiotaan kastaa sillä kasteella, ja minä olen paljon ahdistunut, kunnes ne ovat täytetyt.

51 Te toivotte, että minä olen tullut heittämään rauhaa maan päälle. Minä sanon teille, että en ole, vaan jakaantumista.

52 Sillä tästä alkaen on yhdessä kodissa oleva viisi, jotka jakaantuvat; kolme kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan.

53 Sillä tulee jakaantumista; isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.

54 Ja hän sanoi kansanjoukoille, ”kun näette sen pilven, joka kohoaa lännestä, te sanotte heti, ”tulee sade”, ja siten tapahtuu”,

55 Ja kun etelätuuli puhaltaa, te sanotte, ”tulee kuumaa”, ja se tapahtuu.

56 Puolueelliset, maan ja taivasten ulkoisen olemuksen te tunnette, että osaatte erotella, mutta kuinka te ette tätä aikaa erota?

57 Mutta miksi te ette omia sielujanne tuomitse totuudessa?

58 Sillä kun sinä menet vihollisesi kanssa ruhtinaan luokse, vielä tiellä ollessasi, anna hänelle se tavara, ja tule lunastetuksi häneltä, ettei sinua viedä tuomarin luokse, ja tuomari luovuta sille valitulle, ja se valittu heitä sinua vankilaan.

59 Ja minä sanon sinulle, ettet sieltä lähde ulos, ennen kuin olet antanut sen viimeisenkin kolikon.

 

13 luku

 

1 Mutta siihen aikaan tuli ihmisiä puhumaan hänelle niistä galilealaisista, joiden veret Pilatus sekoitti heidän uhriensa kanssa.

2 Ja Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”toivotteko te, että nämä galilealaiset olivat enemmän syntisiä kuin kaikki ne muut galilealaiset, kun heille siten tapahtui?”

(Kreikan käyttämä sana viittaa kärsimysten läpikäymiseen, arameassa loppu on aivan neutraali. Noin kymmenen kreikan tekstiä ja koptin tekstit mainitsevat Jeshuan.)

Ei, mutta minä sanon teille, että siten tekin kaikki hukutte, ellette käänny.

Tai nämä kahdeksantoista, joiden päälle se torni Shilocha’ssa kaatui ja tappoi heidät; toivotteko te, että he olisivat olleet enemmän syntiset, kuin ne kaikki ihmiset, jotka asustivat Jerusalemissa?

(Arameassa luulla ja toivoa on sama sana. Ehkä luuleminen on toiveajattelua? Toivomista sana tarkoittaa.)

Ei, mutta minä sanon teille, että ellette käänny, te kaikki hukutte niin kuin he.

6 Ja hän sanoi tämän vertauksen, ”jollain oli viikunapuu, jonka hän istutti viinitarhaansa, ja hän tuli, etsi siitä hedelmiä, eikä löytänyt”.

Ja hän sanoi palvelijoille, ”katso, kolme vuotta minä tulin, etsin hedelmiä tästä viikunapuusta, enkä löytänyt. Minä hakkaan sen poikki, miksi se maata laihduttaa?”

Se palvelija sanoi hänelle, ”minun Herrani, jätä se täksikin vuodeksi, kun minä hoidan ja lannoitan sen”.

Ja ehkä se on ensi vuonna tehnyt hedelmää, ja jos ei, se hakataan poikki.

10 Mutta kun Jeshua opetti sapattina yhdessä niistä kokouspaikoista,

11 Siellä oli vaimo, jossa oli ollut sairauden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli kumartunut, eikä pystynyt täydellisesti suoristumaan.

12 Mutta Jeshua näki hänet ja kutsui häntä, ja sanoi hänelle, ”vaimo, vapaudu sairaudestasi!”

13 Ja hän laittoi kätensä hänen päälleen, ja suoristui heti, ja hän ylisti Jumalaa.

14 Mutta sen kokouspaikan johtaja vastasi vihastuneena siitä, että Jeshua paransi sapattina, ja sanoi kansanjoukoille, ”kuusi päivää on, joissa tulee palvella, tulkaa silloin parantumaan, eikä sapatin päivänä!”

15 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”puolueellinen, eikö teistä toinen toisenne sapattina päästä härkänsä tai aasinsa tallista, ja anna sen mennä juomaan?”

16 Mutta tämä, joka on Abraham’n tytär, ja paholainen on häntä sitonut, katso, kahdeksantoista vuotta, eikö häntä tulisi vapauttaa tästä kahleesta sapatin päivänä?

17 Ja kun hän sanoi nämä, ne kaikki, jotka vastustivat häntä, häpesivät, ja koko kansa iloitsi kaikista näistä ihmeteoista, joita tapahtui hänen käsiensä kautta.

18 Mutta Jeshua sanoi, ”minkä kaltainen Jumalan kuningaskunta on, ja mihin vertaan sitä?”

19 Se on sinapinsiemenen jyvän kaltainen, jonka mies otti, heitti sen puutarhaansa, ja se kasvoi, ja tuli suureksi puuksi, ja taivasten linnut pesivät sen oksilla.

20 Jeshua sanoi taas, ”mihin vertaan Jumalan kuningaskuntaa?”

21 Se on hiivan kaltainen, jonka se vaimo otti, kätki kolmeen mittaan taikinaa, kunnes se kaikki happani.

22 Ja hän kiersi kylissä ja kaupungeissa opettaen, ja meni Jerusalemiin.

23 Mutta joku kysyi häneltä, että ovatko ne harvat, jotka saavat elää.

24 Mutta Jeshua sanoi heille, ”kamppailkaa että pääsette sisään siitä kapeasta portista, sillä minä sanon teille, että monet etsivät sisään pääsemistä, eivätkä voi päästä”.

25 Siitä hetkestä, kun sen talon Herra nousee ja sulkee portin, ja te olette seisomassa ulkopuolella, ja koputatte porttiin ja alatte sanomaan, ”meidän Herramme, meidän Herramme, avaa meille!” Ja hän on vastaava ja sanova, ”minä sanon teille, että minä en teitä tunne, mistä te olette?”

26 Ja aletaan sanomaan, ”sinun edessäsihän me olemme syöneet ja juoneet, ja meidän kaduillamme sinä olet opettanut”.

27 Ja hän on sanova teille, että ”minä en tunne teitä; mistä te olette? Pysykää erossa minusta, te valheen palvelijat!”

28 Siellä on oleva itku ja hampaiden kiristys, kun nähdään Abraham ja Iischak ja Jakob ja kaikki profeetat Jumalan kuningaskunnassa, mutta te olette poistetut ulkopuolelle.

29 Ja he tulevat idästä ja lännestä, ja etelästä ja pohjoisesta, ja aterioivat Jumalan kuningaskunnassa.

30 Ja katso, viimeisiä on oleva ensimmäisinä, ja ensimmäisiä on oleva viimeisinä.

31 Juuri sinä päivänä häntä lähestyi joitakin niistä fariseuksista, ja he sanoivat hänelle, ”mene pois täältä, koska Herodes tahtoo tappaa sinut!”

32 Jeshua sanoi heille, ”menkää, sanokaa sille ketulle tämä, että katso, minä ajan pois riivaajat ja parannan tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minut saatetaan loppuun”.

33 Kuitenkin minun täytyy tänään ja huomenna parantaa, ja seuraavana päivänä minä menen, koska ei ole mahdollista, että profeetta on tuhoutuva Jerusalemin ulkopuolella.

34 Jerusalem, Jerusalem, olet tappanut profeetat ja kivittänyt ne, jotka ovat sen luokse lähetetyt, kuinka monta kertaa minä olenkaan tahtonut koota teidän lapsenne, niin kuin kanaemo, joka kokoaa poikasensa siipensä alle – ettekä te tahtoneet!

35 Katso, teidän talonne jätetään autioiksi, sillä minä sanon teille, ettette ole näkevä minua, ennen kuin te sanotte, ”Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä!”

 

14 luku

 

1 Ja tapahtui, että kun hän meni sisään yhden fariseusten johtajan kotiin, että söisi sitä leipää sapatin päivänä, ja nämä olivat häntä vartioimassa,

2 Ja katso, yksi mies, johon oli kerääntynyt vettä, oli hänen edessään.

3 Jeshua vastasi ja sanoi kirjanoppineille ja fariseuksille, että ”onko sapattina luvallista parantaa?”

4 Mutta nämä olivat vaiti, ja hän otti hänet ja paransi hänet, ja lähetti hänet menemään.

5 Ja hän sanoi heille, ”kuka teistä on se, jonka poika tai härkä putoaa sapatin päivänä kaivoon, eikä heti osta häntä ylös?”

6 Eivätkä he voineet antaa hänelle tähän vastausta.

7 Ja hän sanoi vertauksen näistä, jotka olivat siellä kutsuttuja, kun näki heidät, että he valitsivat johtajan istuimien paikkoja;

Kun olet jonkun kutsuma kotiin juhla-aterialle, älä mene istumaan johtajan istuimelle, ettei joku kutsuttu siellä olisi sinua kunnioitettavampi,

Ja hän tulee, joka sinut ja hänet kutsui, ja on sanova sinulle, että anna se paikka tälle, ja sinä olet häpeävä noustessasi ja saat sen viimeisen paikan.

10 Vaan kun sinut on kutsuttu sisään, mene istumaan siihen viimeiseen, että kun hän tulee, joka kutsui, hän on sanova sinulle, ”ole korotettu, ystäväni, ja mene istumaan”, ja sinulle on oleva se kunnia kaikkien niiden edessä, jotka istuvat sinun kanssasi.

11 Koska jokainen, joka korottaa sielunsa, nöyryytetään, ja jokainen, joka nöyryyttää sielunsa, korotetaan.

12 Mutta hän sanoi myös sille, joka hänet kutsui, että ”kun teet ruokailua tai juhla-ateriaa, älä ole kutsumassa ystäviäsi, ei edes veljiäsi tai sukulaisiasi, eikä rikasta lähimmäistäsi, etteivät nämäkin kutsuisi sinua, ja sinulla olisi tämä palkka.

13 Vaan kun sinä sen teet, päinvastoin, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita,

14 Ja sinun siunauksesi on, ettei heillä ole, millä maksaa sinulle, sillä sinun palkkasi on oleva siinä vanhurskaiden ylösnousemuksessa.

15 Mutta yksi näistä, jotka aterioivat, kuuli nämä, hän sanoi hänelle, ”hänen siunauksensa sille, joka on syövä sitä leipää Jumalan kuningaskunnassa!”

16 Jeshua sanoi hänelle, ”yksi mies teki valtavan juhla-aterian, ja kutsui monet”.

17 Ja hän lähetti palvelijansa sen juhla-aterian aikaan, että sanoisi niille, jotka olivat kutsutut, ”katso, kaikki on teille valmiina, tulkaa!”

18 Ja he alkoivat kaikki, yhdestä alkaen, estelemään. Se ensimmäinen sanoi hänelle, “minä olen ostanut pellon, ja minun on pakko päästä näkemään se. Minä pyydän sinua, jätä minut esteelliseksi”.

19 Toinen sanoi, ”viisi härkää ikeillä minä olen ostanut, ja minä menen niitä kokeilemaan. Minä pyydän sinua, jätä minut esteelliseksi”.

20 Ja toinen sanoi, ”minä olen ottanut vaimon, ja tämän tähden minä en voi tulla”.

21 Ja se työntekijä tuli ja puhui hänen Herralleen nämä. Silloin sen talon Herra vihastui ja sanoi hänen työntekijälleen, ”lähde äkisti toreille ja kaupungin kaduille, ja nouda tänne sisään köyhiä ja murheellisia, ja ontuvia ja sokeita”.

22 Ja se työntekijä sanoi, ”minun Herrani, tapahtui, niin kuin olet käskenyt, ja vielä on paikkoja”.

(”Olet käskenyt”- sanassa on pieni sanaleikki, jos sen ajattelee feminiiniksi, ”käskit” viittaa Elohimiin. Näin juutalainen kuulija sen ajatteli.)

23 Ja se Herra sanoi hänen työntekijälleen, ”lähde teille ja aitojen välille, ja alkakaa ahdistamaan heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi”.

24 Sillä minä sanon teille, ettei yksikään näistä, jotka olivat kutsutut, ei ole ottava osaa siitä minun ateriastani!

25 Ja kun hänen kanssaan meni paljon kansanjoukkoja, hän kääntyi, ja sanoi heille,

26 Joka tulee minun luokseni, eikä inhoa isäänsä ja äitiään, ja veljeään ja sisartaan, ja vaimoaan ja lapsiaan, ja myös omaa sieluaan, ei voi olla minulle oppilas.

27 Ja joka ei ota ristiään ja tule minun perässäni, ei voi olla minun oppilaani.

28 Sillä kuka teistä on se, joka tahtoo rakentaa tornin, eikä ensin istu, laske sen kuluja, pystyykö saattamaan sen loppuun.

29 Ettei, kun asetti perustuksen, eikä pysty saattamaan loppuun, kaikki, jotka näkevät, olisivat pilkkaamassa häntä.

30 Ja he sanovat, että ”tämä mies alkoi rakentamaan, eikä pysty saattamaan loppuun”.

31 Tai kuka kuningas menee taistelemaan, sotimaan lähimmäisensä, kuninkaan kanssa, eikä hän ensin ajattele, pystyykö hän kymmenen tuhannen kautta kohtaamaan hänet, joka tulee häntä vastaan kahdenkymmenen tuhannen kanssa.

32 Mutta jos ei, vielä hänen ollessaan hänestä kaukana, hän lähettää lähettiläät ja etsii rauhaa.

33 Siten; jokainen teistä, joka ei jätä koko omaisuuttaan, ei voi olla minulle oppilas.

34 Suola on hyvä, mutta jos suola menettää makunsa, millä maustetaan?

35 Se ei kelpaa maahan eikä lantaan, se heitetään ulos. Jolla on kuulevat korvat, kuulkoon!

 

15 luku

 

1 Mutta veronkerääjät ja syntiset olivat lähestymässä häntä, että häntä kuulisivat,

2 Ja kirjanoppineet ja fariseukset valittivat ja sanoivat, ”tämä ottaa vastaan syntisiä, ja syö heidän kanssaan”.

3 Ja Jeshua sanoi heille tämän vertauksen,

Kuka teistä on se mies, jolla on sata lammasta, ja jos yksi niistä katoaa, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän sinne erämaahan, ja mene etsimään sitä, kunnes löytää sen kadonneen?

Ja kun hän löytää sen, hän iloitsee, ja kantaa sen olkapäillään,

Ja hän tulee kotiinsa, ja kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille, ”iloitkaa minun kanssani, sillä minä olen löytänyt minun lampaani, joka oli kadonnut”.

Minä sanon teille, että siten on oleva riemu taivaissa yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä puhtaasta, jotka eivät kaipaa kääntymystä.

Tai sellainen vaimo, jolla on kymmenen kolikkoa, ja yksi niistä katoaa, eikö hän valaise lampulla ja lakaise kotia, ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen?

Ja sen löydettyään hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille, ”iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin sen kolikon, joka katosi!”

10 Minä sanon teille, että siten on oleva riemu Jumalan enkelien edessä yhdestä syntisestä, joka kääntyy.

11 Ja Jeshua puhui heille taas, ”yhdellä miehellä oli kaksi poikaa”,

12 Ja hänen nuori poikansa sanoi hänelle, ”isäni, anna minulle se osa, joka minulle sinun kodistasi kuuluu”. Ja hän jakoi heille omaisuutensa.

13 Ja muutamia päiviä myöhemmin se hänen nuori poikansa kokosi kaiken sen, mitä hänelle kuului, ja meni siihen kaukaiseen maahan, ja kulutti siellä hänen omaisuutensa, eläen tuhlaavaisesti.

14 Ja kun hän oli kuluttanut kaiken, mitä hänellä oli, tapahtui siinä maassa suuri nälänhätä ja hänen puutteensa alkoi.

15 Ja hän meni, liittyi yhteen sen maan kaupungin lapsista, ja hän lähetti hänet kylälle paimentamaan sikoja.

16 Ja hän himoitsi täyttää vatsansa näistä leipäpuun paloista, joita siat söivät, eikä kukaan antanut hänelle.

17 Ja kun hän oli mennyt itseensä, hän sanoi, ”kuinka paljon onkaan nyt niillä palkkalaisilla, jotka ovat minun isäni kodissa, runsaasti leipää, ja tässä minä menehdyn nälkääni”,

18 Minä nousen, menen minun isäni luokse ja sanon hänelle, ”isäni, minä olen tehnyt syntiä taivasten kautta ja sinun edessäsi”,

19 Enkä siis ole arvollinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi, tee minut kuin yhdeksi palkkalaisistasi.

20 Ja hän nousi, tuli isänsä luokse, ja hänen vielä ollessaan kaukana, hänen isänsä näki hänet ja armahti häntä ja juoksi, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä,

21 Ja hänen poikansa sanoi hänelle, ”isäni, minä olen tehnyt syntiä, taivasten kautta ja sinun edessäsi, enkä ole arvollinen, että olisin kutsuttu sinun pojaksesi”.

22 Mutta hänen isänsä sanoi työntekijöilleen, ”tuokaa se paras puku, vaatettakaa hänet, ja laittakaa se sormus hänen käteensä, ja laittakaa hänelle kengät”.

23 Ja tuokaa, tappakaa se härkä, joka on lihotettu, ja syökäämme ja juhlikaamme,

24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja hän elää, ja hän oli kadonnut, ja hän on löydetty. Ja he alkoivat juhlimaan.

25 Mutta se hänen vanhin poikansa oli pellolla, ja tullessaan ja lähestyessään kotia hän kuuli monien laulun äänen.

26 Ja hän kutsui yhden poikalapsista ja kysyi häneltä, ”kuka tämä on?”

27 Hän sanoi hänelle, ”sinun veljesi tuli, ja isäsi tappoi sen härän, joka oli lihotettu, sillä hän sai ottaa hänet terveenä vastaan”.

28 Ja hän vihastui, eikä tahtonut mennä sisälle, ja lähti pois. Hänen isänsä kaipasi häntä,

29 Mutta hän sanoi isälleen, ”katso, kuinka monta vuotta minä palvelin sinua palvelemalla, enkä milloinkaan tehnyt käskyäsi vastaan, etkä sinä milloinkaan antanut minulle vuohta, että juhlin minun ystävieni kanssa”,

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuhlasi sinun omaisuutesi huorien kanssa, ja tuli, hänelle sinä olet teurastanut sen härän, joka on lihotettu!

31 Hänen isänsä sanoi hänelle, ”poikani, sinä olet koko ajan minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun omaasi”,

32 Mutta täytyyhän meidän juhlia ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut, ja hän elää, ja hän oli kadonnut, ja hän on löytynyt.

 

Aramean käännös löytyy täältä  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf      

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/


Kääntäjän alkusanat Luukkaan käännökseen

Evankeliumi Luukkaan mukaan Aramea-Suomi.

Muutamien toisen vuosisadan mainintojen mukaan Luka oli hebrealainen lääkäri Antiokiasta, ensimmäisten kristityiksi kutsuttujen kaupungista (Revue de l’Orient Chretien).

Libaniuksen mukaan Antiokia oli hellenistisen kulttuurin keskus, jossa kirjatkin käännettiin kreikaksi. Joka tapauksessa Luukkaan aramean taidon on täytynyt olla täydellinen, että hän on pystynyt haastattelemaan silminnäkijöitä.

Kommenteissa kreikan Codex Bezae on vain ”D”, se menee eniten tämän mukaan, mutta aramea ei tässäkään mene yhdenkään tunnetun kreikan tekstin mukaan kokonaisuutena, tai edes osittain.

Luukas ei oikein käytä sanaa ”terve”, vaan ”parantunut”, hän ei käytä tarpeettomia ”että”-sanoja, ”hän sanoi hänelle, että...”, hän ei käytä Paavalin tavoin rabbiinista sanastoa, ja teksti muutenkin selkeä ja kaikilla tavoilla mielenkiintoinen ja johdonmukainen, sekä ainutlaatuinen dokumentti monesta historiallisesta faktasta. Suomennettu touko-elokuu 2015.  http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti