Luukas luvut 11-15
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä.
(Luukkaan lopussa
jatkeena aramean kääntäjän alkusanat Luukkaan käännökseen)
11 luku
1 Ja kun hän oli rukoilemassa siinä
yhdessä paikassa, lopetettuaan yksi hänen oppilaistaan sanoi hänelle, ”meidän
Herramme, opeta meidät rukoilemaan, samoin kuin Johannan myös opetti hänen
oppilailleen”.
2 Jeshua sanoi heille, ”kun
te rukoilette, olkaa tällä tavalla, sanokaa, ”meidän isämme, joka olet
taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun kuningaskuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi niin taivaissa kuin myös maassa.”
3 Anna meille
joka päivä se meidän tarpeidemme leipä.
4 Ja päästä
meille meidän syntimme, sillä mekin päästämme jokaisen syyllisyyden meitä
kohtaan, äläkä anna meidän mennä sisään kiusauksiin, vaan lunasta meidät siitä
pahasta.
5 Ja hän sanoi heille, ”kuka
teistä on se, jolla on ystävä, ja hän menee hänen luokseen yön jakautuessa, ja
sanoo hänelle; ystäväni, anna minulle kolme leipäkakkua”.
6 Koska
ystävä tuli tietä pitkin luokseni, eikä minulla ole hänelle mitään laitettavaa,
7 Ja se hänen
ystävänsä, joka on sisällä, vastaa ja sanoo hänelle, ”älä minua vaivaa, sillä
katso, ovi on kiinni, ja lapset ovat minun kanssani vuoteessa, en minä voi
nousta ja antaa sinulle”.
8 Minä sanon
teille, että jos hän ei ystävyyden tähden anna hänelle, sen hänen
periksiantamattomuutensa tähden hän on nouseva, ja antava hänelle niin paljon
kuin hän häneltä pyytää.
9 Minäkin
sanon teille, ”kysykää, ja teille annetaan, etsikää, ja te löydätte,
kolkuttakaa, ja teille avataan”.
10 Sillä
jokainen, joka kysyy, on saava, ja joka etsii, löytää, ja joka kolkuttaa,
hänelle avataan.
11 Sillä
millainen teistä on se isä, jonka poika kysyy häneltä leipää, ojentaako hän
hänelle kiven, ja jos hän kysyy häneltä kalaa, ojentaako hän kalan sijaan
hänelle käärmeen?
12 Ja jos
tytär kysyy häneltä, ojentaako hän hänelle skorpionin?
13 Ja jos te,
jotka olette pahoja, tiedätte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon
enemmän teidän isänne antaakaan taivaista sen pyhyyden hengen niille, jotka
häntä kysyvät.
14 Ja kun hän ajoi ulos mykkää
riivaajaa, joka oli hänessä, riivaajan lähdettyä se mykkä puhui, ja
kansanjoukot hämmästyivät.
15 Mutta jotkut heistä sanoivat,
”Baal-Zebub’n, demonien johtajan kautta tämä ajaa demonit pois”.
16 Mutta toiset, häntä kiusaten, olivat
kysymässä häneltä merkkiä taivaista.
17 Mutta Jeshua, joka tunsi heidän
ajatuksensa, sanoi heille, ”jokainen
kuninkuus, joka jakaantuu omaa sieluaan vastaan, tulee erämaaksi, ja se koti,
joka on jakaantunut omaa luontoaan vastaan, sortuu”.
(Kreikassa
loppu aivan eri tavalla.)
18 Ja jos
satana on jakaantunut sieluaan vastaan, kuinka hänen kuningaskuntansa pysyy
pystyssä, sillä te sanotte, että minä ajan demonit ulos Baal-Zebub’n kautta?
19 Ja jos minä
Baal-Zebub’n kautta ajan ulos demonit, minkä kautta teidän lapsenne ajavat
ulos? Tämän tähden, nämä tulevat olemaan teidän tuomareitanne.
20 Mutta jos
minä Jumalan sormen kautta ajan demonit ulos, Jumalan kuningaskunta on tullut
lähellenne.
21 Aina, kun
sankari vartioi aseistettuna hänen pihaansa, on hänen omaisuutensa rauhassa.
22 Mutta jos
tulee häntä voimakkaampi, voittaa hänet, hän ottaa kaikki hänen aseensa ja on
luottavainen siitä, ja jakaa saaliinsa.
23 Joka ei ole
minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei kokoa minun kanssani, hän
hajottamalla hajottaa.
24 Se
saastainen henki, joka on lähtenyt ihmisestä, menee, matkustelee paikoissa,
joissa ei ole vettä, etsiäkseen lepoa, ja kun se ei löydä, se sanoo, ”minä
palaan kotiini, josta lähdin”.
25 Ja jos se
tulee, se löytää sen siivottuna ja kaunistettuna.
26 Silloin se menee, johdattaa sinne seitsemän toisenlaista henkeä, hänestä pahempia, ja ne menevät sisään ja asustavat siellä, ja sen ihmisen loppu on oleva ensimmäistä pahempi.
27 Ja kun hän puhui näitä, se yksi vaimo
kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi, ”hänen siunauksensa sille kohdulle,
joka sinut kantoi, ja rinnoille, jotka sinut imettivät!”
(Lainaus on
Targum Neofiti 1Moos.49:25 mukaan, synagogassa tulkattu arameankielinen jae.)
28 Hän sanoi hänelle, ”hänen
siunauksensa niille, jotka kuulevat Jumalan sanan, ja sen varjelevat!”
29 Ja kun kansanjoukot olivat
kokoontuneet, hän alkoi sanomaan, ”tämä paha
sukupolvi etsii sitä merkkiä, eikä sille anneta sitä merkkiä, vaan profeetta
Joonan merkki”.
(”Se merkki”,
määräinen muoto, merkitsee odotettua Messiaan merkkiä.)
30 Sillä
samoin, kuin Joona oli se merkki Niinivelle, siten on myös ihmisen poika oleva
tälle sukupolvelle.
31 Etelän
kuningatar on nouseva tuomiolla tämän sukupolven ihmisten kanssa ja syyttävä
heitä, sillä hän tuli maan toiselta puolelta, että kuulisi Shlimon’n viisauden,
ja katso, tässä on enemmän kuin Shlimon.
32 Niiniveläiset
miehet nousevat tuomiolla tämän sukupolven kanssa, ja syyttävä sitä, sillä he
kääntyivät Joonan’n julistuksen kautta, ja katso, tässä on enemmän kuin Joonan.
33 Ei kukaan
sytytä lamppua, ja laita sitä piiloon tai korin alle, vaan menoran päälle, että
ne, joka tulevat sisään, näkisivät sen valkeuden.
34 Sinun
silmäsi on ruumiisi lamppu. Sen tähden aina, kun sinun silmäsi on
oikeamielinen, koko ruumiisikin on valkeus, mutta jos silmäsi on paha,
ruumiisikin on oleva pimeä.
35 Sen tähden,
varo, ettei se valkeus, joka sinussa on, ole se pimeys.
36 Mutta jos
sinun ruumiisi on kokonaan valkeus, eikä siinä ole osaa mistään pimeydestä, se
on valaiseva kaikkea, niin kuin lampun liekki valaisee sinua.
(Aramean
valaiseminen kohdistuu kontekstin mukaisesti ulkopuolisiin.)
37 Mutta hänen puhuessaan yksi fariseus pyysi häntä, että tulisi aterioimaan hänen luokseen, ja hän meni sisälle aterioimaan.
38 Mutta kun se fariseus näki hänet,
ettei hän ensin kastanut itseään ennen ateriaansa,
39 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”nyt
te fariseukset puhdistatte maljan ja lautasen ulkopuolen, mutta sisältä osa
teistä on täynnä ahneutta ja pahuutta”.
40 Järki
puuttuu, eikö hän, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuolen?
41 Kuitenkin
antakaa se, mitä teissä on, hyväntekeväisyyteen, ja katso, kaikki on teille
puhdasta.
42 Vaan voi
teitä, fariseukset, jotka annatte kymmenykset minttua ja tilliä ja kaikkia
yrttejä, ja sivuutatte sen tuomion ja Jumalan rakkauden. Mutta nämä täytyy
tehdä, eikä näitä saa jättää taakseen.
43 Voi teitä,
fariseukset, jotka rakastatte johtajien istuimia kokouspaikoissa, ja ”shalom!”
kaduilla!
44 Voi teitä,
kirjanoppineet ja puolueelliset fariseukset, jotka olette kuin tuntemattomat
haudat, ja ihmiset kulkevat niiden päällä, eivätkä sitä tiedä.
45 Ja yksi kirjanoppineista vastasi ja
sanoi hänelle, ”opettaja, sanoessasi nämä, sinä loukkaat meitäkin”.
(Kreikan
tekstissä ”lainopettaja”, arameassa sama kuin ed. jakeessa.)
46 Mutta hän sanoi, voi
teitäkin, kirjanoppineet, jotka taakoitatte ihmisiä raskailla kuormilla, ettekä
niihin kuormiin koske yhdelläkään sormellanne.
47 Voi teitä,
jotka rakennatte niiden profeettojen hautoja, jotka teidän isänne tappoivat!
48 Sen tähden,
te todistatte ja tahdotte teidän isienne tekoja, näiden, jotka tappoivat
heidät, ja te rakennatte heidän hautansa.
49 Tämän
tähden on myös se Jumalan viisaus sanonut, että ”katso, minä lähetän heille
profeetat ja apostolit, heidän vainottavakseen ja tapettavakseen”.
50 Sillä
kaikkien niiden profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman luomisesta,
vaaditaan tältä sukukunnalta.
51 Abel’n verestä
Zakarian vereen, se, joka tapettiin temppelin ja alttarin välissä; kyllä, minä
sanon teille, että se vaaditaan tältä sukukunnalta.
(Abelin
profetia Targum Neofiti Bereshit 4:8 mukaan, ”on tuleva tuomio, ja on tuomari,
ja on toinen maailma. Ja siellä, siinä tulevassa maailmassa, vanhurskaat saavat
sen palkinnon, ja pahantekijöille kostetaan;”. Luukas viittaa tähän targumiin
monta kertaa.)
52 Voi teitä,
kirjanoppineet, jotka olette hylänneet Jumalan tuntemisen avaimet, ettekä mene
sisälle, ja te olette estäneet niitä, jotka ovat menossa sisälle.
(Tällainen
määräinen muoto sen ajan kirjoissa on yleensä aina Jumalan tuntemista, mutta
sen voi kääntää myös ”se tieto”. Kreikassa ”lainoppineet”, arameassa kirjuri
tai kirjanoppinut. Olen itse paljon kirjurin kannalla, sille on enemmän
historiallisia faktaperusteita.)
53 Ja kun hän oli sanonut nämä heille,
kirjanoppineet ja fariseukset olivat loukkaantuneet, ja he vihastuivat, ja
hänen puheensa keskeytettiin.
(Kreikka palaa
lainopettajasta kirjanoppineeseen, ja sanoo jakeen lopun hyvin epämääräisesti,
mikä ei ole tarkan lääkärin tyylistä.)
54 Ja häntä varten oli monenlaisia
syytöksiä, heidän etsiessään saada hänet jostain kiinni hänen suustaan, että
pystyisivät syyttämään häntä.
(Tämä
syyttäminen ei ole juridinen termi, vaan ensisijaisesti pahan puhumista.)
12 luku
1 Ja kun valtava kansanjoukkojen paljous
oli koolla, niin että he tallasivat toinen toistaan, Jeshua alkoi puhumaan
oppilailleen, ”ensiksi, varokaa sieluissanne niiden
fariseusten hiivaa, jotka ovat puolueellisia”.
2 Mutta ei
ole mitään kätkettyä, joka ei paljastuisi, eikä salaista, joka ei tulisi
tunnetuksi.
3 Sillä
kaikki, mitä on pimeydessä sanottu, tullaan kuulemaan siinä valkeudessa, ja
mitä kammioissa kuiskataan korvaan, tulee julistetuksi kattojen päältä.
4 Mutta minä
sanon teille, minun ystävilleni, älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin,
mutta eivät sen jälkeen voi mitään enempää teille tehdä.
5 Mutta minä
osoitan teille, kuka on se, jota pelätä; hän, jolla on tappamisen jälkeen valta
heittää helvettiin. Kyllä, minä sanon teille, että tätä pelätkää.
6 Eikö viisi
varpusta myydä kahdella kolikolla? Eikä yksikään niistä unohdu Jumalan edessä.
7 Mutta myös
teidän omien päidenne hiusten karvat ovat kaikki luetut, sen tähden, älkää
pelätkö, sillä te olette pikkulintujen paljoudesta enemmän.
8 Mutta minä
sanon teille, että jokainen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, hänet myös
ihmisen poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9 Mutta
sellainen, joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet kielletään Jumalan
enkelien edessä.
10 Ja jokainen,
joka sanoo sanan ihmisen poikaa vastaan, saa anteeksi, mutta joka pilkkaa
pyhyyden henkeä, ei tule saamaan anteeksi.
11 Mutta kun
teitä viedään kokouspaikkoihin, johtajien ja käskyvaltojen eteen, älkää
huolehtiko, kuinka puolustautuisitte, tai mitä sanoisitte,
12 Sillä se
pyhyyden henki on opettava teille siinä hetkessä sen, mitä teidän täytyy sanoa.
13 Mutta joku siitä kansanjoukosta sanoi
hänelle, ”opettaja, sano minun veljelleni, että jakaa sen perintöosan minun
kanssani”.
14 Mutta Jeshua sanoi hänelle, ”mies,
kuka on nostanut minut teidän yläpuolellenne tuomariksi ja jakajaksi?”
15 Ja hän sanoi oppilailleen, ”varokaa
kaikkea petollisuutta, koska rikkauksien runsaudessa ei ole elämää”.
(Kreikan
mukaan jae on paljon monimutkaisempi.)
16 Ja hän sanoi heitä kohtaan
vertauksen, ”oli yksi rikas mies, jonka maa tuotti
monenlaista satoa”.
17 Ja hän
mietti sielussaan ja sanoi, ”mitä minä teen, sillä eihän minulla ole, mihin
koota satoni?”
18 Ja hän
sanoi, ”tämän minä teen; minä puran varastohuoneet, ja rakennan, ja laajennan
niitä, ja kokoan sinne koko minun satoni ja tavarani”.
19 Ja minä
sanon sielulleni, ”minun sieluni, monenlaista hyvyyttä sinulla on, talletettuna
monenlaisia vuosia varten. Minä lepäilen, syön, juon ja nautiskelen!”
20 Mutta
Jumala sanoi hänelle, ”järki puuttuu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta
pois, ja nämä, kenelle ne ovatkaan valmistetut?”
21 Siten on
se, joka laittaa aarteen itselleen, eikä ole rikas Jumalassa.
22 Ja hän sanoi oppilailleen, ”tämän
tähden minä sanon teille; älkää huolehtiko itsestänne, mitä söisitte eikä
ruumiistanne, mitä pukisitte”,
23 Sillä sielu
on enemmän kuin syötävä, ja ruumis vaatteista.
24 Ajatelkaa
korppeja, jotka eivät kylvä eivätkä niitä, eikä heillä ole rukouskammiota tai
varastohuonetta, ja Jumala ravitsee heidät. Sen tähden, kuinka paljon enemmän
te olettekaan kuin linnut!
(Tallithin
muodostamasta rukouskammiosta käytetty sana kreikassakin.)
25 Mutta
millainen teistä pystyy omalla yrittämisellään lisäämään pituuttaan yhtäkään
kyynärää?
26 Mutta jos
te ette pysty vähäiseenkään, mitä te muita tavoittelette?
27 Ajatelkaa
liljoja, kuinka ne kasvavat näkemättä vaivaa, eivätkä ne kudo, mutta minä sanon
teille, ettei edes Shlimon kaikessa kunniassaan ollut niin peitetty kuin yksi
näistä.
28 Mutta jos
Jumala siten vaatettaa ruohon, joka on tänään kedolla ja huomenna se putoaa
tuleen, kuinka paljon enemmän teidät, uskollisuudessa vähäiset?
29 Ja te,
älkää etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älköönkä teidän ajatuksenne
harhailko näissä.
30 Sillä näitä
ne kaikki maailman kansakunnatkin etsivät, mutta teille, teidän isänne tietää,
että nämä ovat teille kaivattuja.
31 Kuitenkin,
etsikää Jumalan kuningaskuntaa, ja nämä kaikki lisätään teille.
32 Älä pelkää,
pieni lauma, sillä teidän isänne tahtoo antaa teille sen kuningaskunnan.
33 Myykää
omaisuutenne ja antakaa hyväntekeväisyyteen, tehkää itsellenne kukkarot, jotka
eivät kulu, ja teillä on aarre taivaissa, joka ei katoa, sellainen, johon varas
ei koske, eikä koi turmele.
34 Sillä missä
teidän aarteenne on, siellä on oleva myös teidän sydämenne.
35 Olkoon
vyötärönne vyötetyt, ja lamppunne valaiseva.
36 Ja olkaa
niiden kaltaiset, jotka odottavat heidän Herraansa, että kun hän palaa
häätalosta, että kun hän tulee ja koputtaa, hänelle heti avattaisiin.
37 Siunaukset
näille palvelijoille, jotka heidän Herransa tullessaan löytää valvovina, amen,
minä sanon teille, että hän on vyöttävä vyötärönsä ja laittaa heidät
aterioimaan, ja hän tulee palvelemaan heitä.
(Tuleminen
jakeen lopussa on ”toiselta puolelta tulemista”.)
38 Ja jos hän
on tuleva toisella tai kolmannella vartiohetkellä, ja löytävä heidät siten;
siunaukset näille työntekijöille!
39 Mutta
tietäkää tämä, että jos kodin isäntä tietää, millaisella vartiohetkellä varas
tulee, hän on valveilla, eikä salli, että hänen kotiinsa murtaudutaan.
40 Sen tähden,
olkaa tekin valmiit, sillä hetkellä, jota ette toivo, ihmisen poika tulee.
41 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”meidän
Herramme, meillekö sinä sanoit tämän vertauksen, vai kaikille muillekin?”
42 Jeshua sanoi hänelle, ”kuka
siis on se uskollinen ja viisas johtaja, jonka hänen Herransa korottaa hänen
palvelijoidensa yläpuolelle, että antaisi sitä murrettua leipää ajallaan?”
(Leipäpala
merkitsee verbinä murtamista, rabbiinisessa kirjallisuudessa sana tässä
muodossa, tai vav keskimmäisenä, merkitsee aterialla murrettua leipää. Jakeen
ajatus menee kreikassa aivan eri tavalla.)
43 Hänen siunauksensa sille työntekijälle, jonka hänen Herransa tullessaan löytää siten tekevän.
44 Todellakin,
minä sanon teille, että hän on korottava hänet yli kaiken hänen omaisuutensa.
(D aloittaa
”amen”.)
45 Mutta jos
se työntekijä sanoo sydämessään, että ”minun Herrani tulo viipyy”, ja alkaa
lyömään hänen Herransa työntekijöitä ja palvelijattaria, ja alkaa syömään ja
juomaan ja juopumaan,
46 Sen
työntekijän Herra on tuleva päivänä, jota hän ei toivo, ja hetkenä, jota hän ei
tiedä, ja hän on erottava hänet ja osoittava hänelle osan näiden kanssa, jotka
eivät ole uskollisia.
47 Mutta
sellainen työntekijä, joka tiesi hänen Herransa tahdon, eikä valmistautunut
häntä varten hänen tahtonsa mukaan, tulee paljon ruoskituksi.
48 Mutta se,
joka ei tiedä, ja tekee sellaista, mikä on lyöntien arvoista, ruoskitaan
vähäisillä lyönneillä, sillä jokainen, jolle on paljon annettu, häneltä
odotetaan paljon, ja jolle on paljon uskottu, hänen käsistään odotetaan
enemmän.
49 Tulta
minä olen tullut heittämään maahan, ja minä tahdon, että kunpa se olisi jo
syttynyt.
50 Ja minut
aiotaan kastaa sillä kasteella, ja minä olen paljon ahdistunut, kunnes ne ovat
täytetyt.
51 Te
toivotte, että minä olen tullut heittämään rauhaa maan päälle. Minä sanon
teille, että en ole, vaan jakaantumista.
52 Sillä tästä
alkaen on yhdessä kodissa oleva viisi, jotka jakaantuvat; kolme kahta vastaan
ja kaksi kolmea vastaan.
53 Sillä tulee
jakaantumista; isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään
vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa
vastaan.
54 Ja hän sanoi kansanjoukoille, ”kun
näette sen pilven, joka kohoaa lännestä, te sanotte heti, ”tulee sade”, ja
siten tapahtuu”,
55 Ja kun
etelätuuli puhaltaa, te sanotte, ”tulee kuumaa”, ja se tapahtuu.
56 Puolueelliset,
maan ja taivasten ulkoisen olemuksen te tunnette, että osaatte erotella, mutta
kuinka te ette tätä aikaa erota?
57 Mutta miksi
te ette omia sielujanne tuomitse totuudessa?
58 Sillä kun
sinä menet vihollisesi kanssa ruhtinaan luokse, vielä tiellä ollessasi, anna
hänelle se tavara, ja tule lunastetuksi häneltä, ettei sinua viedä tuomarin
luokse, ja tuomari luovuta sille valitulle, ja se valittu heitä sinua
vankilaan.
59 Ja minä
sanon sinulle, ettet sieltä lähde ulos, ennen kuin olet antanut sen
viimeisenkin kolikon.
13 luku
1 Mutta siihen aikaan tuli ihmisiä
puhumaan hänelle niistä galilealaisista, joiden veret Pilatus sekoitti heidän
uhriensa kanssa.
2 Ja Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”toivotteko
te, että nämä galilealaiset olivat enemmän syntisiä kuin kaikki ne muut
galilealaiset, kun heille siten tapahtui?”
(Kreikan
käyttämä sana viittaa kärsimysten läpikäymiseen, arameassa loppu on aivan
neutraali. Noin kymmenen kreikan tekstiä ja koptin tekstit mainitsevat
Jeshuan.)
3 Ei, mutta
minä sanon teille, että siten tekin kaikki hukutte, ellette käänny.
4 Tai nämä
kahdeksantoista, joiden päälle se torni Shilocha’ssa kaatui ja tappoi heidät;
toivotteko te, että he olisivat olleet enemmän syntiset, kuin ne kaikki
ihmiset, jotka asustivat Jerusalemissa?
(Arameassa
luulla ja toivoa on sama sana. Ehkä luuleminen on toiveajattelua? Toivomista
sana tarkoittaa.)
5 Ei, mutta
minä sanon teille, että ellette käänny, te kaikki hukutte niin kuin he.
6 Ja hän sanoi tämän vertauksen, ”jollain
oli viikunapuu, jonka hän istutti viinitarhaansa, ja hän tuli, etsi siitä
hedelmiä, eikä löytänyt”.
7 Ja hän
sanoi palvelijoille, ”katso, kolme vuotta minä tulin, etsin hedelmiä tästä
viikunapuusta, enkä löytänyt. Minä hakkaan sen poikki, miksi se maata
laihduttaa?”
8 Se palvelija sanoi hänelle, ”minun Herrani, jätä se täksikin vuodeksi, kun minä hoidan ja lannoitan sen”.
9 Ja ehkä se
on ensi vuonna tehnyt hedelmää, ja jos ei, se hakataan poikki.
10 Mutta kun Jeshua opetti sapattina
yhdessä niistä kokouspaikoista,
11 Siellä oli vaimo, jossa oli ollut
sairauden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli kumartunut, eikä pystynyt
täydellisesti suoristumaan.
12 Mutta Jeshua näki hänet ja kutsui
häntä, ja sanoi hänelle, ”vaimo, vapaudu sairaudestasi!”
13 Ja hän laittoi kätensä hänen
päälleen, ja suoristui heti, ja hän ylisti Jumalaa.
14 Mutta sen kokouspaikan johtaja
vastasi vihastuneena siitä, että Jeshua paransi sapattina, ja sanoi
kansanjoukoille, ”kuusi päivää on, joissa tulee palvella,
tulkaa silloin parantumaan, eikä sapatin päivänä!”
15 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi
hänelle, ”puolueellinen, eikö teistä toinen toisenne
sapattina päästä härkänsä tai aasinsa tallista, ja anna sen mennä juomaan?”
16 Mutta tämä,
joka on Abraham’n tytär, ja paholainen on häntä sitonut, katso, kahdeksantoista
vuotta, eikö häntä tulisi vapauttaa tästä kahleesta sapatin päivänä?
17 Ja kun hän sanoi nämä, ne kaikki,
jotka vastustivat häntä, häpesivät, ja koko kansa iloitsi kaikista näistä
ihmeteoista, joita tapahtui hänen käsiensä kautta.
18 Mutta Jeshua sanoi, ”minkä
kaltainen Jumalan kuningaskunta on, ja mihin vertaan sitä?”
19 Se on
sinapinsiemenen jyvän kaltainen, jonka mies otti, heitti sen puutarhaansa, ja
se kasvoi, ja tuli suureksi puuksi, ja taivasten linnut pesivät sen oksilla.
20 Jeshua sanoi taas, ”mihin
vertaan Jumalan kuningaskuntaa?”
21 Se on
hiivan kaltainen, jonka se vaimo otti, kätki kolmeen mittaan taikinaa, kunnes se
kaikki happani.
22 Ja hän kiersi kylissä ja kaupungeissa
opettaen, ja meni Jerusalemiin.
23 Mutta joku kysyi häneltä, että ovatko
ne harvat, jotka saavat elää.
24 Mutta Jeshua sanoi heille, ”kamppailkaa
että pääsette sisään siitä kapeasta portista, sillä minä sanon teille, että
monet etsivät sisään pääsemistä, eivätkä voi päästä”.
25 Siitä
hetkestä, kun sen talon Herra nousee ja sulkee portin, ja te olette seisomassa
ulkopuolella, ja koputatte porttiin ja alatte sanomaan, ”meidän Herramme,
meidän Herramme, avaa meille!” Ja hän on vastaava ja sanova, ”minä sanon
teille, että minä en teitä tunne, mistä te olette?”
26 Ja aletaan
sanomaan, ”sinun edessäsihän me olemme syöneet ja juoneet, ja meidän
kaduillamme sinä olet opettanut”.
27 Ja hän on
sanova teille, että ”minä en tunne teitä; mistä te olette? Pysykää erossa
minusta, te valheen palvelijat!”
28 Siellä on
oleva itku ja hampaiden kiristys, kun nähdään Abraham ja Iischak ja Jakob ja
kaikki profeetat Jumalan kuningaskunnassa, mutta te olette poistetut
ulkopuolelle.
29 Ja he
tulevat idästä ja lännestä, ja etelästä ja pohjoisesta, ja aterioivat Jumalan
kuningaskunnassa.
30 Ja katso,
viimeisiä on oleva ensimmäisinä, ja ensimmäisiä on oleva viimeisinä.
31 Juuri sinä päivänä häntä lähestyi
joitakin niistä fariseuksista, ja he sanoivat hänelle, ”mene pois täältä, koska
Herodes tahtoo tappaa sinut!”
32 Jeshua sanoi heille, ”menkää,
sanokaa sille ketulle tämä, että katso, minä ajan pois riivaajat ja parannan
tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minut saatetaan loppuun”.
33 Kuitenkin
minun täytyy tänään ja huomenna parantaa, ja seuraavana päivänä minä menen,
koska ei ole mahdollista, että profeetta on tuhoutuva Jerusalemin
ulkopuolella.
34 Jerusalem,
Jerusalem, olet tappanut profeetat ja kivittänyt ne, jotka ovat sen luokse
lähetetyt, kuinka monta kertaa minä olenkaan tahtonut koota teidän lapsenne,
niin kuin kanaemo, joka kokoaa poikasensa siipensä alle – ettekä te tahtoneet!
35 Katso,
teidän talonne jätetään autioiksi, sillä minä sanon teille, ettette ole näkevä
minua, ennen kuin te sanotte, ”Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä!”
14 luku
1 Ja tapahtui, että kun hän meni sisään
yhden fariseusten johtajan kotiin, että söisi sitä leipää sapatin päivänä, ja
nämä olivat häntä vartioimassa,
2 Ja katso, yksi mies, johon oli
kerääntynyt vettä, oli hänen edessään.
3 Jeshua vastasi ja sanoi
kirjanoppineille ja fariseuksille, että ”onko
sapattina luvallista parantaa?”
4 Mutta nämä olivat vaiti, ja hän otti hänet ja paransi hänet, ja lähetti hänet menemään.
5 Ja hän sanoi heille, ”kuka
teistä on se, jonka poika tai härkä putoaa sapatin päivänä kaivoon, eikä heti
osta häntä ylös?”
6 Eivätkä he voineet antaa hänelle tähän
vastausta.
7 Ja hän sanoi vertauksen näistä, jotka
olivat siellä kutsuttuja, kun näki heidät, että he valitsivat johtajan
istuimien paikkoja;
8 Kun olet
jonkun kutsuma kotiin juhla-aterialle, älä mene istumaan johtajan istuimelle,
ettei joku kutsuttu siellä olisi sinua kunnioitettavampi,
9 Ja hän
tulee, joka sinut ja hänet kutsui, ja on sanova sinulle, että anna se paikka
tälle, ja sinä olet häpeävä noustessasi ja saat sen viimeisen paikan.
10 Vaan kun
sinut on kutsuttu sisään, mene istumaan siihen viimeiseen, että kun hän tulee,
joka kutsui, hän on sanova sinulle, ”ole korotettu, ystäväni, ja mene
istumaan”, ja sinulle on oleva se kunnia kaikkien niiden edessä, jotka istuvat
sinun kanssasi.
11 Koska
jokainen, joka korottaa sielunsa, nöyryytetään, ja jokainen, joka nöyryyttää
sielunsa, korotetaan.
12 Mutta hän sanoi myös sille, joka
hänet kutsui, että ”kun teet ruokailua tai juhla-ateriaa, älä
ole kutsumassa ystäviäsi, ei edes veljiäsi tai sukulaisiasi, eikä rikasta
lähimmäistäsi, etteivät nämäkin kutsuisi sinua, ja sinulla olisi tämä palkka.
13 Vaan kun
sinä sen teet, päinvastoin, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita,
14 Ja sinun
siunauksesi on, ettei heillä ole, millä maksaa sinulle, sillä sinun palkkasi on
oleva siinä vanhurskaiden ylösnousemuksessa.
15 Mutta yksi näistä, jotka aterioivat,
kuuli nämä, hän sanoi hänelle, ”hänen siunauksensa sille, joka on syövä sitä
leipää Jumalan kuningaskunnassa!”
16 Jeshua sanoi hänelle, ”yksi
mies teki valtavan juhla-aterian, ja kutsui monet”.
17 Ja hän
lähetti palvelijansa sen juhla-aterian aikaan, että sanoisi niille, jotka
olivat kutsutut, ”katso, kaikki on teille valmiina, tulkaa!”
18 Ja he
alkoivat kaikki, yhdestä alkaen, estelemään. Se ensimmäinen sanoi hänelle,
“minä olen ostanut pellon, ja minun on pakko päästä näkemään se. Minä pyydän
sinua, jätä minut esteelliseksi”.
19 Toinen
sanoi, ”viisi härkää ikeillä minä olen ostanut, ja minä menen niitä
kokeilemaan. Minä pyydän sinua, jätä minut esteelliseksi”.
20 Ja toinen
sanoi, ”minä olen ottanut vaimon, ja tämän tähden minä en voi tulla”.
21 Ja se
työntekijä tuli ja puhui hänen Herralleen nämä. Silloin sen talon Herra
vihastui ja sanoi hänen työntekijälleen, ”lähde äkisti toreille ja kaupungin
kaduille, ja nouda tänne sisään köyhiä ja murheellisia, ja ontuvia ja sokeita”.
22 Ja se
työntekijä sanoi, ”minun Herrani, tapahtui, niin kuin olet käskenyt, ja vielä
on paikkoja”.
(”Olet
käskenyt”- sanassa on pieni sanaleikki, jos sen ajattelee feminiiniksi,
”käskit” viittaa Elohimiin. Näin juutalainen kuulija sen ajatteli.)
23 Ja se Herra
sanoi hänen työntekijälleen, ”lähde teille ja aitojen välille, ja alkakaa
ahdistamaan heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi”.
24 Sillä minä
sanon teille, ettei yksikään näistä, jotka olivat kutsutut, ei ole ottava osaa
siitä minun ateriastani!
25 Ja kun hänen kanssaan meni paljon
kansanjoukkoja, hän kääntyi, ja sanoi heille,
26 Joka tulee
minun luokseni, eikä inhoa isäänsä ja äitiään, ja veljeään ja sisartaan, ja
vaimoaan ja lapsiaan, ja myös omaa sieluaan, ei voi olla minulle oppilas.
27 Ja joka ei
ota ristiään ja tule minun perässäni, ei voi olla minun oppilaani.
28 Sillä kuka
teistä on se, joka tahtoo rakentaa tornin, eikä ensin istu, laske sen kuluja,
pystyykö saattamaan sen loppuun.
29 Ettei, kun
asetti perustuksen, eikä pysty saattamaan loppuun, kaikki, jotka näkevät,
olisivat pilkkaamassa häntä.
30 Ja he
sanovat, että ”tämä mies alkoi rakentamaan, eikä pysty saattamaan loppuun”.
31 Tai kuka kuningas
menee taistelemaan, sotimaan lähimmäisensä, kuninkaan kanssa, eikä hän ensin
ajattele, pystyykö hän kymmenen tuhannen kautta kohtaamaan hänet, joka tulee
häntä vastaan kahdenkymmenen tuhannen kanssa.
32 Mutta jos
ei, vielä hänen ollessaan hänestä kaukana, hän lähettää lähettiläät ja etsii
rauhaa.
33 Siten;
jokainen teistä, joka ei jätä koko omaisuuttaan, ei voi olla minulle oppilas.
34 Suola on
hyvä, mutta jos suola menettää makunsa, millä maustetaan?
35 Se ei
kelpaa maahan eikä lantaan, se heitetään ulos. Jolla on kuulevat korvat,
kuulkoon!
15 luku
1 Mutta veronkerääjät ja syntiset olivat
lähestymässä häntä, että häntä kuulisivat,
2 Ja kirjanoppineet ja fariseukset
valittivat ja sanoivat, ”tämä ottaa vastaan syntisiä, ja syö heidän kanssaan”.
3 Ja Jeshua sanoi heille tämän
vertauksen,
4 Kuka teistä
on se mies, jolla on sata lammasta, ja jos yksi niistä katoaa, eikö hän jätä ne
yhdeksänkymmentäyhdeksän sinne erämaahan, ja mene etsimään sitä, kunnes löytää
sen kadonneen?
5 Ja kun hän
löytää sen, hän iloitsee, ja kantaa sen olkapäillään,
6 Ja hän
tulee kotiinsa, ja kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille, ”iloitkaa
minun kanssani, sillä minä olen löytänyt minun lampaani, joka oli kadonnut”.
7 Minä sanon
teille, että siten on oleva riemu taivaissa yhdestä syntisestä, joka kääntyy,
kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä puhtaasta, jotka eivät kaipaa kääntymystä.
8 Tai
sellainen vaimo, jolla on kymmenen kolikkoa, ja yksi niistä katoaa, eikö hän
valaise lampulla ja lakaise kotia, ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää
sen?
9 Ja sen
löydettyään hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille, ”iloitkaa minun
kanssani, sillä minä löysin sen kolikon, joka katosi!”
10 Minä sanon
teille, että siten on oleva riemu Jumalan enkelien edessä yhdestä syntisestä,
joka kääntyy.
11 Ja Jeshua puhui heille taas, ”yhdellä
miehellä oli kaksi poikaa”,
12 Ja hänen
nuori poikansa sanoi hänelle, ”isäni, anna minulle se osa, joka minulle sinun
kodistasi kuuluu”. Ja hän jakoi heille omaisuutensa.
13 Ja muutamia
päiviä myöhemmin se hänen nuori poikansa kokosi kaiken sen, mitä hänelle
kuului, ja meni siihen kaukaiseen maahan, ja kulutti siellä hänen omaisuutensa,
eläen tuhlaavaisesti.
14 Ja kun hän
oli kuluttanut kaiken, mitä hänellä oli, tapahtui siinä maassa suuri nälänhätä
ja hänen puutteensa alkoi.
15 Ja hän
meni, liittyi yhteen sen maan kaupungin lapsista, ja hän lähetti hänet kylälle
paimentamaan sikoja.
16 Ja hän
himoitsi täyttää vatsansa näistä leipäpuun paloista, joita siat söivät, eikä
kukaan antanut hänelle.
17 Ja kun hän
oli mennyt itseensä, hän sanoi, ”kuinka paljon onkaan nyt niillä
palkkalaisilla, jotka ovat minun isäni kodissa, runsaasti leipää, ja tässä minä
menehdyn nälkääni”,
18 Minä
nousen, menen minun isäni luokse ja sanon hänelle, ”isäni, minä olen tehnyt
syntiä taivasten kautta ja sinun edessäsi”,
19 Enkä siis
ole arvollinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi, tee minut kuin yhdeksi
palkkalaisistasi.
20 Ja hän
nousi, tuli isänsä luokse, ja hänen vielä ollessaan kaukana, hänen isänsä näki
hänet ja armahti häntä ja juoksi, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä,
21 Ja hänen
poikansa sanoi hänelle, ”isäni, minä olen tehnyt syntiä, taivasten kautta ja
sinun edessäsi, enkä ole arvollinen, että olisin kutsuttu sinun pojaksesi”.
22 Mutta hänen isänsä sanoi työntekijöilleen, ”tuokaa se paras puku, vaatettakaa hänet, ja laittakaa se sormus hänen käteensä, ja laittakaa hänelle kengät”.
23 Ja tuokaa,
tappakaa se härkä, joka on lihotettu, ja syökäämme ja juhlikaamme,
24 Sillä tämä
minun poikani oli kuollut, ja hän elää, ja hän oli kadonnut, ja hän on
löydetty. Ja he alkoivat juhlimaan.
25 Mutta se
hänen vanhin poikansa oli pellolla, ja tullessaan ja lähestyessään kotia hän
kuuli monien laulun äänen.
26 Ja hän
kutsui yhden poikalapsista ja kysyi häneltä, ”kuka tämä on?”
27 Hän sanoi
hänelle, ”sinun veljesi tuli, ja isäsi tappoi sen härän, joka oli lihotettu,
sillä hän sai ottaa hänet terveenä vastaan”.
28 Ja hän
vihastui, eikä tahtonut mennä sisälle, ja lähti pois. Hänen isänsä kaipasi
häntä,
29 Mutta hän
sanoi isälleen, ”katso, kuinka monta vuotta minä palvelin sinua palvelemalla,
enkä milloinkaan tehnyt käskyäsi vastaan, etkä sinä milloinkaan antanut minulle
vuohta, että juhlin minun ystävieni kanssa”,
30 Mutta kun
tämä sinun poikasi tuhlasi sinun omaisuutesi huorien kanssa, ja tuli, hänelle
sinä olet teurastanut sen härän, joka on lihotettu!
31 Hänen isänsä
sanoi hänelle, ”poikani, sinä olet koko ajan minun kanssani, ja kaikki, mikä on
minun, on sinun omaasi”,
32 Mutta
täytyyhän meidän juhlia ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut, ja hän
elää, ja hän oli kadonnut, ja hän on löytynyt.
Aramean käännös löytyy
täältä http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf
Uuden
Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Kääntäjän
alkusanat Luukkaan käännökseen
Evankeliumi
Luukkaan mukaan Aramea-Suomi.
Muutamien
toisen vuosisadan mainintojen mukaan Luka oli hebrealainen lääkäri Antiokiasta,
ensimmäisten kristityiksi kutsuttujen kaupungista (Revue de l’Orient Chretien).
Libaniuksen
mukaan Antiokia oli hellenistisen kulttuurin keskus, jossa kirjatkin
käännettiin kreikaksi. Joka tapauksessa Luukkaan aramean taidon on täytynyt
olla täydellinen, että hän on pystynyt haastattelemaan silminnäkijöitä.
Kommenteissa
kreikan Codex Bezae on vain ”D”, se menee eniten tämän mukaan, mutta aramea ei
tässäkään mene yhdenkään tunnetun kreikan tekstin mukaan kokonaisuutena, tai
edes osittain.
Luukas ei
oikein käytä sanaa ”terve”, vaan ”parantunut”, hän ei käytä tarpeettomia
”että”-sanoja, ”hän sanoi hänelle, että...”, hän ei käytä Paavalin tavoin
rabbiinista sanastoa, ja teksti muutenkin selkeä ja kaikilla tavoilla
mielenkiintoinen ja johdonmukainen, sekä ainutlaatuinen dokumentti monesta
historiallisesta faktasta. Suomennettu touko-elokuu 2015. http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti