Johannes luvut 11-15
(Lopussa ovat kääntäjän
sanat tähän käännökseen.)
Jeshuan (Jeesuksen) sanat ovat sinisellä värillä
11 luku
1 Mutta oli yksi sairas, Lazar,
Beit-Ania’sta, Mirjamin ja Marthan kylästä.
2 Mutta tämä Mirjam oli se, joka voiteli
yrttivoiteella Jeshuan jalat, ja pyyhki ne hiuksillaan. Hänen veljensä oli tämä
Lazar, joka oli sairas.
3 Ja he kaksi sisarusta lähettivät
Jeshuan luokse sanan, ja sanoivat, ”meidän Herramme, katso, hän, joka on
ystäväsi, on sairas.”
4 Mutta Jeshua sanoi, ”tämä
sairaus ei ole kuoleman, vaan Jumalan kirkkauden puolesta, että sen tähden
kirkastetaan Jumalan poika.”
5 Mutta hän, Jeshua, rakasti Marthaa ja
Mirjamia ja Lazar’ia.
6 Ja hänen kuullessaan, että hän oli
sairas, hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
7 Ja niiden jälkeen hän sanoi
oppilailleen, tulkaa, menkäämme taas Juudeaan.
8 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle,
”meidän rabbimme, nyt juutalaiset etsivät sinun kivittämistäsi, ja taasko sinä
menet sinne?”
9 Jeshua sanoi heille, ”eikö
päivässä ole kaksitoista hetkeä? Ja jos joku vaeltaa päivällä, hän ei kompastu,
koska hän näkee tämän maailman valkeuden.”
10 Mutta jos
joku vaeltaa yöllä, hän kompastuu, koska hänessä ei ole valkeutta.
11 Jeshua sanoi nämä, ja niiden jälkeen
hän sanoi heille, ”ystävämme Lazar lepää, vaan minä menen
herättämään hänet.”
(Tätä sanaa
lepäämisestä käytetään rabbiinisessa kirjallisuudessa ainoastaan haudassa
lepäämisestä ja ylösnousemukseen liittyvien asioiden yhteydessä.)
12 Hänen oppilaansa sanoivat hänelle, ”meidän Herramme, jos hän nukkuu, hän paranee.”
13 Mutta hän, Jeshua, puhui hänen
kuolemastaan, ja nämä luulivat, että hän puhui unen nukkumisesta.
14 Silloin Jeshua sanoi heille
suoraan, ”Lazar on kuollut.”
15 Ja minä
iloitsen, etten ollut siellä, teidän tähtenne, että te uskoisitte. Vaan vaeltakaa
sinne.
16 Thoma, jota kutsuttiin kaksoseksi,
sanoi niille muille oppilaille, ”menkäämme mekin, kuolkaamme hänen kanssaan.”
17 Ja Jeshua tuli Beit-Ania’an ja
havaitsi, että hän on ollut jo neljä päivää hautahuoneessa.
18 Mutta se, Beit-Ania, oli Jerusalemin
vierellä, noin viidentoista stadion-mitan päässä.
19 Ja monet juutalaisista olivat tulleet
Marthan ja Mirjamin luokse, lohduttaakseen, heidän veljensä tähden.
20 Mutta kun Martha kuuli, että Jeshua
oli tullut, hän lähti häntä vastaan, mutta Mirjam istui siinä talossa.
21 Ja Martha sanoi Jeshualle, ”minun
Herrani, jos sinä olisit ollut siellä, minun veljeni ei olisi kuollut.”
22 Vaan myös nyt minä tiedän, että kuinka
paljon pyydätkin Jumalalta, hän antaa sen sinulle.
23 Jeshua sanoi hänelle, ”sinun
veljesi nousee.”
24 Martha sanoi hänelle, ”minä tiedän,
että hän nousee siinä ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.”
25 Jeshua sanoi hänelle, ”minä,
minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka
kuolisi.”
26 Ja
jokainen, joka elää ja uskoo minuun, ei ole kuoleva, iankaikkisesti. Uskotko
sinä tämän?
27 Hän sanoi hänelle, ”kyllä, minun
Herrani. Minä uskon, että sinä olet hän, Messias, Jumalan poika, joka on tullut
maailmaan.”
28 Ja kun hän oli sanonut nämä, hän
meni, kutsui sisarensa Mirjamin, salaisesti, ja sanoi hänelle, ”meidän rabbimme
on tullut ja kutsui sinua.”
29 Ja Mirjam sen kuullessaan nousi
nopeasti, ja tuli hänen luokseen.
30 Mutta hän, Jeshua, ei ollut vielä
tullut siihen kylään, vaan oli siinä paikassa, jossa Martha oli hänet
kohdannut.
31 Mutta myös nämä juutalaiset, jotka
olivat hänen kanssaan siinä talossa, jotka lohduttivat häntä, näkivät, että
Mirjam nousi nopeasti, lähti pois, he menivät hänen perässään, sillä he
luulivat, että hän meni haudalle itkemään.
32 Mutta hän, Mirjam, kun tuli sinne,
missä Jeshua oli ja näki hänet, hän lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle,
”minun Herrani, jos olisit ollut siellä, minun veljeni ei olisi kuollut!”
33 Mutta Jeshua nähdessään, että hän
itki, ja nämä juutalaiset, jotka tulivat hänen kanssaan, että he itkivät,
liikuttui hengessään ja hänen sielunsa vapisi.
34 Ja sanoi, ”minne
te hänet laitoitte?” Ja he sanoivat hänelle, ”meidän
Herramme, tule katsomaan.”
35 Ja voi, Jeshuan kyyneleet tulivat.
36 Ja juutalaiset sanoivat, ”katsokaa,
kuinka rakas hän oli hänelle!”
37 Mutta jotkut heistä sanoivat, ”eikä
tämä, joka avasi sen sokean silmät, olisi pystynyt tekemään niin, ettei
tämäkään olisi kuollut?”
38 Mutta kun Jeshua liikuttui itsessään,
ja tuli sille hautahuoneelle, ja se hautahuone oli luolassa, ja kivi oli
laitettu sen portin ylle.
39 Ja Jeshua sanoi, ”poistakaa
tämä kivi.” Martha, hänen sisarensa, sanoi hänelle, ”hän on
kuollut, Herrani; alkanut mätänemään, sillä hän on jo neljättä päivää!”
40 Jeshua sanoi hänelle, ”enkö
minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, sinä tulisit näkemään Jumalan
kirkkauden?”
41 Ja he poistivat sen kiven, ja hän,
Jeshua, kohotti silmänsä ylös, ja sanoi, ”isä, minä
kiitän sinua, että sinä minua kuulit,”
42 Ja minä
tiedän, että sinä koko ajan kuulet minua. Vaan tämän kansan tähden, joka
seisoo, minä sanon nämä, että nämä uskoisivat, että sinä olet minut lähettänyt.
43 Ja kun hän sanoi nämä, hän huusi
korkealla äänellä, ”Lazar, tule ulkopuolelle!”
44 Ja hän, kuollut, tuli ulos, kädet ja
jalat sidottuina ympäriinsä, ja kasvot sidottu käärinliinalla. Jeshua sanoi
heille, ”vapauttakaa hänet ja antakaa hänen mennä.”
45 Ja monet niistä juutalaisista, jotka
tulivat Mirjam’n luokse, kun näkivät, mitä Jeshua teki, uskoivat häneen.
46 Ja jotkut heistä menivät fariseusten
luokse, ja sanoivat heille, mitä Jeshua teki.
47 Ja papiston johtajat ja fariseukset
kokoontuivat ja sanoivat, ”mitä tekisimme, kun tämä mies tekee niin monenlaisia
merkkejä?”
48 Ja jos me sallimme sen hänelle, sillä
tavallahan kaikki ihmiset uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat
meiltä pois meidän asemamme ja meidän kansamme!
49 Mutta yksi heistä, jonka nimi oli
Kaifa, oli sen vuoden ylipappi ja hän sanoi heille, ”te ette tiedä mitään.”
50 Ettekö te osaa suunnitella, että
meille on hyötyä siitä, että yksi mies tulee kuolemaan kansan puolesta, eikä
siitä, että koko kansa tuhoutuu?
51 Mutta tätä hän ei sanonut oman
sielunsa tahdosta, vaan koska hän oli sen vuoden ylipappi, hän profetoi, että
Jeshua oli tuleva kuolemaan kansan puolesta.
52 Eikä yksin kansan puolesta, vaan että
hän myös kokoaisi yhteen ne Jumalan lapset, jotka ovat hajallaan.
53 Ja siitä päivästä lähtien he olivat
suunnitelleet, että he tappaisivat hänet.
54 Mutta hän, Jeshua, ei ollut
vaeltamassa avoimesti juutalaisten huoneessa, vaan hän meni sieltä sille
alueelle, joka on lähellä Hooreb’ia, linnoitukselle, jota kutsutaan ”Efraim”,
ja siellä hän oli asettuneena oppilaidensa kanssa.
55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli
lähellä, ja monet nousivat kylistä Jerusalemiin sen juhlan lähellä,
puhdistaakseen heidän sielunsa.
56 Ja häntä, Jeshuaa, etsittiin, ja
temppelissä sanottiin toinen toiselleen, ”mitä luulette, eikö hän tule
juhlaan?”
57 Mutta papiston johtajat ja
fariseukset käskivät, että jos joku tietäisi, missä hän on, hän näyttäisi
heille, että saisivat hänet otetuksi kiinni.
12 luku
1 Mutta kuusi päivää ennen pääsiäistä
Jeshua tuli Beit-Ania’lle, sinne, jossa oli Lazar, hän, jonka hän, Jeshua,
nosti kuolleista.
2 Ja he tekivät siellä hänelle sen
aterian, ja Martha oli palvelemassa, ja Lazar oli yksi niistä hänen
kanssaan aterioivista.
3 Mutta Mirjam oli ottanut alabasteripullon
parasta nardion-voidetta, hyvin arvokasta, ja hän voiteli Jeshuan jalat, ja
kuivasi hänen jalkansa hiuksillaan, ja se huone oli täynnä sen voiteen tuoksua.
4 Ja sanoi Jehuda Skariota, yksi hänen
oppilaistaan, hän, joka oli tuleva pettämään hänet;
5 Miksi tätä voidetta ei myyty
kolmellasadalla dinarilla, ja annettu köyhille?
6 Mutta tätä hän ei sanonut siksi, että
hänellä olisi ollut huoli köyhistä, vaan koska hän oli varas, ja se rahakukkaro
oli hänen luonaan, ja mitä siihen putosi, sen hän vei.
7 Mutta Jeshua sanoi, ”antakaa
hänen olla. Hän säästi sitä minun hautaamiseni päivää varten.”
8 Sillä
köyhät teillä on kanssanne koko ajan, mutta minua teillä ei ole koko ajan.
9 Ja suuri joukko juutalaisista kuuli,
että Jeshua oli siellä, ja he tulivat, ei ainoastaan Jeshuan tähden, vaan myös
että näkisivät Lazar’n, hänet, joka nousi kuolleista.
10 Ja papiston johtajat ajattelivat,
että tappaisivat myös Lazar’n,
11 koska monet juutalaisista hänen
tähtensä olivat menossa sinne ja uskoivat Jeshuaan.
12 Ja seuraavana päivänä oli paljon
kansaa, jotka olivat tulleet sille juhlalle, kun he kuulivat, että Jeshua oli
tullut Jerusalemiin,
13 ottivat he palmujen oksia, ja menivät
häntä vastaan ja huusivat ja sanoivat, ”Ooshanna, siunattu hän, joka tulee
Herran nimessä, Israelin kuningas!”
14 Mutta Jeshua löysi aasin, ja istui
sen ylle siten, kuin kirjoitettu on;
15 Älkää pelätkö, tytär Tshion, katso,
sinun kuninkaasi tulee sinulle ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.
16 Mutta hänen oppilaansa eivät tienneet
näitä siihen aikaan, vaan kun Jeshua oli kirkastettu, hänen oppilaitaan
muistutettiin, että nämä olivat kirjoitetut hänestä, ja nämä tehtiin hänelle.
17 Ja se kansa, joka oli hänen kanssaan,
todisti, että hän oli kutsunut Lazar’n haudasta ja nostanut hänet kuolleista.
18 Ja tämän tähden paljon kansaa lähti
häntä vastaan, sillä he kuulivat, että hän oli tehnyt tämän merkin.
19 Mutta fariseukset sanoivat toinen
toiselleen, ”ettekö näe, ettei tästä ole teille mitään hyötyä? Sillä katso,
koko maailma menee hänen perässään.”
20 Mutta siellä oli myös muista
kansoista ihmisiä, jotka nousivat sille juhlalle, palvomaan.
21 Nämä tulivat, lähestyivät Filippusta,
häntä, joka oli Galilean Beit-Tsaida’sta, ja pyysivät häntä ja sanoivat
hänelle, ”herrani, me tahdomme nähdä Jeshuan.”
22 Ja Filippus tuli ja sanoi
Andreos’lle, ja Andreos ja Filippus sanoivat Jeshualle.
23 Mutta Jeshua vastasi ja sanoi
heille, ”on tullut se hetki, että Ihmisen Poika kirkastetaan.”
24 Amen, amen,
minä sanon teille, että ellei vehnän jyvä putoa ja kuole maahan, se jää yksin,
mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka
rakastaa sieluaan, on sen tuhoava, ja joka inhoaa sieluaan tässä maailmassa, on
varjeleva sen iankaikkista elämää varten.
26 Jos joku
palvelee minua, tulkoon minun perässäni, ja missä minä olen, siellä myös hän on
oleva minua palvelemassa. Joka palvelee minua, häntä isä kunnioittaa.
27 Katso, nyt
minun sieluni on murheellinen, ja mistä puhuisin? Minun isäni, pelasta minut
tästä hetkestä – vaan tämän tähden minä olen tähän hetkeen tullutkin.
28 ”Isä,
kirkasta nimesi!” Ja taivaista kuultiin ääni, ”minä
olen sen kirkastanut, ja minä vielä kirkastan sen!”
29 Ja kansa, joka oli seisomassa, kuuli
ja sanoi, ”se oli ukkonen”, mutta toiset sanoivat, ”enkeli puhui hänen
kanssaan”.
30 Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”ei
tämä ääni ollut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.”
31 Nyt on se
tämän maailman tuomio. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulkopuolelle.
32 Ja kun
minut on kohotettu maasta, minä vedän jokaisen minun luokseni.
33 Mutta tämän hän sanoi osoittaakseen,
millaisen kuoleman kautta hän kuolee.
34 Kansa sanoi hänelle, ”me olemme
kuulleet kirjoitetusta sanasta, että Messias pysyy iankaikkisesti. Kuinka sinä
sanoit, että hän on tuleva, että hänet korotettaisiin, Ihmisen Poika – kuka on
tämä Ihmisen Poika?”
35 Jeshua sanoi heille, ”vähän
aikaa vielä se valkeus on teidän kanssanne. Vaeltakaa, kun teillä on valkeus,
ettei pimeys saisi teitä valtaansa, ja jonka vaellus on pimeydessä, ei hän
tiedä, minne on menossa.”
36 ”Kun
valkeus on teillä, uskokaa siihen valkeuteen, että olisitte valkeuden lapsia!” Nämä Jeshua puhui, ja meni, kätkeytyi heiltä.
37 Ja kun hän teki ne kaikki merkit
heidän edessään – eivät he uskoneet häneen!
38 Että täyttyisi profeetta Ishaia’n
sana, joka sanoi, ”minun Herrani, kuka uskoo kuulemamme, ja kenelle se Herran
käsivarsi on paljastettu?”
39 Tämän tähden he eivät pystyneetkään
uskomaan, koska Ishaia sanoo vielä;
40 Että ”he ovat sulkeneet silmänsä ja
pimentäneet sydämensä, etteivät näkisi silmillään, ja ymmärtäisi sydämillään,
ja kääntyisi, ja ettei heitä paranneta.
41 Ishaia sanoi nämä, kun hän näki hänen
kirkkautensa, ja hän puhui hänestä.
42 Mutta myös johtajista monet uskoivat
häneen, vaan fariseusten tähden eivät tunnustaneet, etteivät olisi joutuneet
kokouspaikan ulkopuolelle.
43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa
enemmän kuin Jumalan kunniaa.
44 Mutta Jeshua huusi ja sanoi, ”joka
uskoo minuun, ei usko minuun, vaan häneen, joka minut lähetti!”
45 Ja joka
on nähnyt minut, on nähnyt hänet, joka lähetti minut.
46 Minä olen se maailmaan tullut valkeus,
että jokainen, joka uskoo minuun, ei jäisi pimeyteen.
47 Ja joka
kuulee minun sanani ja pitää ne, minä en häntä tuomitse, sillä minä en ole
tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan tekemään maailmaa eläväksi.
48 Joka hylkää
minut, eikä ota vastaan sanaani, hänellä on se sana, joka tuomitsee, se, jonka
minä olen puhunut, se tuomitsee hänet siinä viimeisessä päivässä.
49 En minä ole
omasta sielustani puhunut, vaan isä joka minut lähetti, hän antoi minulle
käskyn, mitä sanoa ja mitä puhua.
50 Ja minä
tiedän, että hänen käskynsä ovat iankaikkinen elämä, sen tähden ne, joita minä
puhun, minä sanon ne niin kuin minun isäni sanoi ne, siten minä puhun.
13 luku
1 Mutta ennen pääsiäisen juhlaa Jeshua
tiesi, että se hetki oli tullut, että hän on kohoava tästä maailmasta isänsä
luokse, ja hän rakasti niitä omiaan, jotka ovat tässä maailmassa, ja hän
rakasti heitä loppuun saakka.
2 Ja kun oli se ateria, nousi saatana
Jehudan, Shimeon Skariotan pojan, sydämeen, hänen, joka oli hänet pettävä.
3 Mutta koska hän, Jeshua, tiesi, että
isä antoi kaiken hänen käsiinsä, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ja on
menossa Jumalan luokse,
4 nousi hän siltä aterialta, ja otti
viittansa pois ja sitoi pyyhkeen vyötärölleen,
5 otti hän astiaan vettä ja alkoi
pesemään oppilaidensa jalkoja, ja kuivaamaan sillä pyyhkeellä, jonka oli
sitonut vyötärölleen.
6 Mutta kun hän tuli Shimeon Keefa’n
luokse, Shimeon sanoi hänelle, ”minun Herrani, sinäkö peset minun jalkani?”
7 Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”se,
mitä minä nyt teen, sinä et nyt tiedä, mutta näiden jälkeen sinä tulet
tietämään.”
8 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”sinä et
pese minun jalkojani, iankaikkisesti!” Jeshua sanoi hänelle, ”jos
minä en pese sinua, sinulla ei ole osaa minun kanssani.”
9 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”minun
Herrani, älä siis pese ainoastaan jalkojani, vaan myös käteni ja pääni!”
10 Jeshua sanoi heille, ”hän,
joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä kuin jalkansa, sillä hän on kokonaan
puhdas. Myös te olette kaikki puhtaat, vaan ei kaikki...”
11 Sillä Jeshua tiesi hänet, joka hänet
pettää, tämän tähden hän sanoi, että ’ette ole kaikki puhtaita’.
12 Mutta kun hän oli pessyt heidän
jalkansa, hän otti viittansa ja aterioi ja sanoi heille, ”te
tiedätte, mitä minä olen teille tehnyt.”
13 Te kutsutte
minua, ”meidän rabbimme”, ja ”meidän Herramme”, ja kauniisti te sanotte, sillä
sitä minä olen.
14 Sen tähden,
jos minä, joka olen teidän Herranne ja teidän rabbinne, olen pessyt teidän jalkanne,
kuinka paljon te olettekaan velvolliset pesemään toinen toistenne jalkoja!
15 Sillä tämän
esimerkin minä olen antanut teille, että samoin, kuin minä olen tehnyt teille,
myös te tekisitte.
16 Amen, amen,
minä sanon teille, ettei työntekijä ole herraansa suurempi, eikä lähetetty
suurempi lähettäjäänsä.
17 Jos te nämä
tuntisitte, olisitte siunattuja, jos niitä tekisitte.
18 En minä
teistä kaikista sitä sano, sillä minä tunnen ne, jotka minä olen valinnut, vaan
että täyttyisi se kirjoitus, että ”hän, joka syö leipää minun kanssani, on
kohottanut kantapäänsä minua vastaan”.
19 Tästä
alkaen minä puhun teille edeltä, että kun ne tapahtuvat, te uskoisitte, että
minä, minä olen.
20 Amen, amen,
minä sanon teille, että joka ottaa vastaan hänet, jonka minä lähetän, ottaa
vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, hän ottaa vastaan hänet, joka
lähetti minut.
21 Jeshua sanoi nämä, ja hän vapisi
hengessään, ja todisti ja sanoi, ”amen,
amen, minä sanon teille, että yksi teistä on minut pettävä.”
22 Mutta oppilaat katselivat toinen
toisiaan, koska he eivät tienneet, että kenestä hän sen sanoi.
23 Mutta siellä oli yksi hänen
oppilaistaan, joka aterioi hänen sylissään, hän, joka oli Jeshualle rakas.
24 Shimeon Keefa viittoi tälle, että
kysyisi häneltä, että kenestä hän sen sanoi.
25 Ja hän, se oppilas, lankesi Jeshuan
rinnan päälle ja sanoi hänelle, ”minun Herrani, kuka tämä on?”
26 Jeshua vastasi ja sanoi, ”hän
on se, jolle minä kastan leipää, hänelle minä annan”, ja Jeshua kastoi leivän, antoi Jehudalle, Shimon Skariotan pojalle.
27 Ja sen leivän jälkeen, silloin oli
saatana hänessä sisällä, ja Jeshua sanoi hänelle, ”mitä
sinä teet, tee pian.”
28 Mutta ei kukaan tiennyt näistä
aterioivista, että miksi hän hänelle sen sanoi.
29 Sillä ihmiset luulivat – koska
Jehuda’lla oli rahakukkaro mukanaan – että hän
käskemällä käski häntä ostamaan jotain
juhlalle kaivattua, tai että antaisi jotain köyhille.
30 Mutta hän, Jehuda, otti sen leivän
siinä hetkessä, ja poistui ulos. Mutta oli yö, kun hän poistui.
31 Ja Jeshua sanoi, ”nyt
Ihmisen Poika kirkastetaan, ja Jumala kirkastetaan sen kautta.”
32 Ja jos
Jumala on hänen kauttaan kirkastettu, Jumala kirkastaa hänet hänen kauttaan, ja
hän kirkastaa hänet heti.
33 Minun
lapseni, vielä vähän minä olen teidän kanssanne, ja te tulette etsimään minua,
ja samoin, kuin olen sanonut juutalaisille, että minne minä menen, sinne te
ette voi tulla, ja sen minä sanon nyt teillekin.
34 Uuden
käskyn minä annan teille, että teillä olisi rakkaus toinen toistanne kohtaan.
Samoin kuin minä olen rakastanut teitä, myös te rakastakaa toinen toistanne.
35 Tämän
kautta jokainen ihminen tulee tietämään, että te olette minun oppilaitani, jos
teissä on se rakkaus toinen toistanne kohtaan.
36 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”meidän
Herramme, minne sinä menet?” Jeshua vastasi ja sanoi hänelle, ”minne
minä menen, sinä et voi nyt tulla minun perässäni. Mutta siinä lopussa sinä
olet tuleva.”
37 Shimeon Keefa sanoi hänelle, ”minun
Herrani, miksi en pysty nyt tulemaan? Minä annan sielunikin sinun puolestasi!”
38 Jeshua sanoi hänelle, ”sinäkö
annat sielusi minun puolestani? Amen, amen, minä sanon sinulle, että kukko ei
kutsu, ennen kuin olet kieltänyt minut kolme kertaa.”
14 luku
1 Älköön
teidän sydämenne olko levottomat. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
2 Minun isäni
talossa on monet asumukset, ja ellei, olisinko minä sanonut teille, että minä
menen, että valmistan teille paikkaa?
3 Ja jos minä
menen valmistamaan teille paikkaa, minä tulen vielä, ja johdatan teidät minun
luokseni, että missä minä olen, te myös olisitte.
4 Ja minne
minä menen, te tiedätte, ja sen tien te tunnette.
5 Thoma sanoi hänelle, ”meidän Herramme,
emme me tiedä, minne sinä menet, ja kuinka me voimme tuntea tien?”
6 Jeshua sanoi hänelle, ”minä,
minä olen se tie, ja se totuus, ja se elämä. Ei kukaan tule minun isäni luokse,
paitsi minun kauttani.”
7 Jos te
olisitte tunteneet minut, te olisitte tunteet myös minun isäni, ja tästä
lähtien te tunnette hänet, ja olette hänet nähneet.
8 Filippos sanoi hänelle, ”meidän
Herramme, osoita meille isä, ja se riittää meille.”
9 Jeshua sanoi hänelle, ”koko
tämän ajan minä olen ollut teidän kanssanne, etkä minua tuntenut, Filippa! Joka
on nähnyt minut, on nähnyt isän, ja kuinka sinä sanot, ’osoita isä’?”
10 Etkö sinä
usko, että minä olen minun isässäni, ja minun isäni on minussa? Ne sanat, jotka
minä puhun, minä en puhu omasta sielustani, mutta minun isäni, joka minussa
asustaa, hän tekee nämä teot.
11 Uskokaa,
että minä olen minun isässäni, ja minun isäni on minussa, ja jos ette, uskokaa
edes tekojen tähden!
12 Amen, amen,
minä sanon teille, että joka uskoo minuun, niitä tekoja, joita minä teen, myös
hän on tekevä, ja näistä runsaammin tekevä, kun minä menen isän luokse.
13 Ja mitä te
kysytte minun nimessäni, se tehdään teille, että isä tulee kirkastetuksi hänen
pojassaan.
14 Ja jos te
minun nimeni kautta pyydätte, minä teen.
15 Jos te
rakastatte minua, te pidätte minun käskyni.
16 Ja minä
pyydän minun isältäni, ja hän on antava teille toisen puolustajan, joka on
oleva teidän kanssanne iankaikkisesti.
17 Totuuden
henki, hän, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska ei ole häntä nähnyt eikä
tuntenut. Mutta te tunnette hänet, joka teidän luonanne asustaa, ja hän on
teissä.
18 En minä
jätä teitä orvoiksi, sillä minä tulen teidän luoksenne hetken kuluttua.
19 Ja maailma
ei minua näe, mutta te tulette näkemään minut, että minä elän – että myös te
eläisitte.
20 Sinä
päivänä te tulette tuntemaan, että minä olen minun isässäni, ja te minussa, ja
minä olen teissä.
21 Jolla on
minun käskyni, ja pitää ne, hän on se, joka rakastaa minua. Mutta hän, joka
rakastaa minua, on minun isäni rakastama, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan
oman sieluni hänelle.
22 Jehuda sanoi hänelle – ei se Skariota
– ”minun Herrani, kuinka sinä olet tuleva ilmoittamaan sielusi meille, eikä
maailmalle?”
23 Jeshua vastasi ja sanoi
hänelle, ”joka rakastaa minua, pitää minun sanani,
ja minun isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja me teemme
asunnon hänen luokseen.”
24 Mutta hän,
joka ei minua rakasta, ei pidä minun sanaani, ja tämä sana, jonka te kuulette,
ei ollut minun omani, vaan isän, joka minut lähetti.
25 Nämä minä
olen puhunut teidän kanssanne, kun olen ollut teidän luonanne.
26 Mutta
hän, puolustaja, pyhyyden henki, hän, jonka minun isäni lähettää minun
nimessäni, hän on opettava teille kaiken, ja hän on muistuttava teitä kaikesta,
mitä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä
jätän teille, minun oman rauhani minä annan teille. En minä anna teille siten,
niin kuin maailma antaa. Älkää murehtiko, älköönkä teidän sydämenne pelätkö.
28 Te olette
kuulleet, että minä olen sanonut teille, että minä menen, ja minä tulen teidän
luoksenne. Jos te minua rakastaisitte, te olisitte iloiset, että minä menen
minun isäni luokse. Minun isäni on minua suurempi.
29 Ja nyt,
katso, minä olen sanonut teille, ennen kuin tapahtuvat, että kun se tapahtuu,
te uskoisitte.
30 Minä en
siis puhu teidän kanssanne paljoa, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa ei
ole hänelle mitään.
31 Vaan että
maailma tuntisi, että minä rakastan minun isääni, ja samoin kuin minun isäni
minut opetti, siten minä tein. Nouskaa, menkäämme täältä!
15 luku
1 Minä, minä
olen totuuden viinipuu, ja minun isäni, hän on se viinitarhuri.
2 Kaikki
oksat siinä, jotka eivät anna hedelmää, hän poistaa siitä, ja sellaisen, joka
antaa hedelmää, hän puhdistaa, että se tuottaisi paljon hedelmää.
3 Tästä
lähtien te olette puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä puhuin teidän
kanssanne.
4 Pysykää
minussa, ja minä olen teissä. Niin kuin oksa ei pysty antamaan hedelmää omasta
sielustaan, ellei pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä, minä
olen se viinipuu, ja te oksat. Joka pysyy minussa, ja minä hänessä, tämä
tuottaa paljon hedelmää, koska ilman minua te ette pysty tekemään mitään.
6 Mutta ellei
joku pysy minussa, hän tulee heitetyksi pois, ulkopuolelle, niin kuin oksa,
joka karsitaan ja kootaan nippuun, ja heitetään siihen tuleen poltettavaksi.
7 Mutta jos
te pysyisitte minussa, ja minun sanani pysyisi teissä, kaikki, mitä te tahdotte
pyytää, on teille tapahtuva.
8 Tässä isä
kirkastetaan, että te tuotatte paljon hedelmää, ja olisitte minun oppilaani.
9 Samoin kuin
minun isäni rakasti minua, minäkin olen teitä rakastanut. Pysykää minun
armossani, minun omani!
10 Jos te
pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani. Samoin minä olen pitänyt
minun isäni käskyt, ja minä pysyn hänen rakkaudessaan.
11 Nämä minä
olen puhunut teidän kanssanne, että minun iloni olisi teissä, ja teidän ilonne
olisi täytetty.
12 Tämä on
minun käskyni, että te rakastaisitte toinen toistanne, samoin kuin minä olen
teitä rakastanut.
13 Tästä
suurempaa rakkautta ei ole, kuin että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.
14 Te olette
minun ystäväni, jos te teette kaiken, mitä minä teille käsken.
15 En minä
siis kutsu teitä työntekijöiksi, koska työntekijä ei tiedä, mitä hänen herransa
tekee, mutta minä olen kutsunut teitä ystävikseni, koska kaiken, mitä minä
kuulin minun isältäni, olen tehnyt teille tunnetuksi.
16 Ette te ole
minua valinneet, vaan minä valitsin teidät, ja osoitin teidät, että te myös
menisitte tuottamaan hedelmää, ja teidän hedelmänne pysyisivät, että kaikki,
mitä te pyydätte, minun isäni antaa teille, minun nimessäni.
17 Nämä minä
käsken teille, että rakastaisitte toinen toistanne.
18 Ja jos
maailma inhoaa teitä, tietäkää, että se on inhonnut minua ennen teitä.
19 Ja jos he
maailmasta olisivat, maailma olisi rakastanut omaansa. Vaan te ette ole
maailmasta, sillä minä olen teidät valinnut maailmasta; tämän tähden maailma
inhoaa teitä.
20 Muistakaa
se sana, jonka minä olen teille sanonut, ettei työntekijä ole herraansa
suurempi. Jos he minua vainoavat, he vainoavat myös teitä, ja jos he pitävät
minun sanani, he pitävät myös teidän sananne.
21 Vaan nämä
kaikki he tekevät teille minun nimeni tähden, sillä he eivät tunne häntä, joka
lähetti minut.
22 Jos minä en
olisi tullut puhumaan heidän kanssaan, ei heillä olisi syntiä, mutta nyt heillä
ei ole puolustusta heidän synneilleen.
23 Ja joka
vihaa minua, vihaa myös minun isääni.
24 Ja jos minä
olisin tehnyt niitä tekoja heidän silmiensä edessä, niitä, joita ei kukaan
toinen ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä, mutta nyt he näkivät, ja he
inhosivat minua, sekä minun isääni.
25 Että
täyttyisi se sana, joka on kirjoitettu siinä heidän kirjoitetussa sanassaan,
että ”he inhosivat minua rahatta”.
26 Mutta kun
se puolustaja tulee, hän, jonka minä lähetän teille minun isäni luota, se
totuuden henki, hän, joka lähtee minun isäni luota; hän on todistava minusta.
27 Myös te
todistatte, te, jotka alusta asti olette olleet minun kanssani.
Käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/johannan.pdf
Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38 https://ut-vertailut.blogspot.com/
Johanneksen
evankeliumi, kääntäjän alkusanat
Johanneksen
äidinkielinen versio. Tämäkään ei voi olla kreikasta käännetty, eikä kreikka
tästä, se on helppo todistaa kääntämällä kymmenkunta peräkkäistä jaetta, mistä
kohdasta tahansa, kreikasta arameaksi ja vertaamalla käännöksen lopputulosta
tähän.
Kirjan nimi
on seemiläisissä kielissä vain Jochannan, ’Herra on armollinen’. Sama kuin
’Ananias’ eli ’Chananjah’, jossa sanat on vain toisin päin; armollinen Herra.
Suomennettu
loppuvuodesta 2014 – maaliskuu 2015. Kielelliset korjaukset ja tarkistus
20.-22.9.2015 //T.Levänen, Beth-Shean, Israel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti