tiistai 18. heinäkuuta 2017

Jakobin kirje


Jakobin kirje

 

1 luku

 

1 Jakob, Jumalan ja meidän Herramme Messias Jeshuan palvelija, niille kahdelletoista heimolle, jotka ovat hajaantuneina kansakunnissa; rauhaa!

2 Veljeni, olkoon teille kaikkea iloa, kun astutte sisään moniin ja monenlaisiin kiusauksiin.

3 Sillä te tiedätte, että uskollisuuden koettelemus tuottaa teille kärsivällisyyttä.

4 Mutta sellainen kärsivällisyys on oleva se täydellinen teko, että olisitte kasvaneet, ja täydelliset, ettette olisi missään puutteelliset.

5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, on pyydettävä sitä Jumalalta, joka antaa kaikille oikeamielisesti, eikä hän halveksi, ja sitä annetaan hänelle.

6 Mutta pyytäköön sitä uskossa, ei epäröiden, sillä joka epäröi, on meren aaltojen kaltainen, joita tuuli heittelee.

7 Älköönkä sellainen mies ajatelko, että Herralta mitään saisi;

8 Sellainen, joka epäröi mielessään ja heittelehtii kaikilla teillään.

9 Mutta köyhä veli kerskailkoon korottamisensa kautta.

10 Ja rikas nöyryytyksensä kautta, koska rikkaus katoaa samalla tavalla kuin niityn kukoistus.

11 Sillä aurinko nousee kuumuudessaan ja lakastuttaa ruohon, ja sen kukoistus putoaa, ja näyttävä kauneus tuhoutuu, samoin myös rikkaus haihtuu poluillaan.

12 Autuas se mies, joka kestää koetuksen, sillä se, joka on koeteltu, on saava elämän kruunun. Sen, jonka Jumala on luvannut niille, joita hän armahtaa.

(Rechem on armahtaa, ehkä sen voi kääntää jollain tavalla rakastamiseksikin, mutta kreikan agape ei kuulosta sopivalta tähän lauseeseen. Ei ole ainakaan sanatarkka vastine.)

13 Älköön kukaan sanoko, kun häntä kiusataan, että ”Jumala kiusaa minua”, sillä Jumala ei toimi pahan kanssa, eikä hän ihmistä kiusaa.

14 Vaan jokaisen ihmisen kiusaus tulee hänen omista himoistaan, ja hän himoitsee ja tulee vietellyksi.

15 Ja tämä himo on raskaana, ja synnyttää synnin. Mutta sellainen synti, joka näin valmistuu, synnyttää kuolemaa.

16 Älkää eksykö, rakkaat veljeni!

17 Kaikki hyvät ja täydelliset lahjat laskeutuvat ylhäältä, valkeuksien isästä, hän, jonka luona ei ole mitään muutosta, eikä vaihtelun varjoa.

18 Se oli hänen tahtonsa. Ja hän synnytti totuuden sanan kautta, että olisimme hänen luomakuntansa ensihedelmät.

19 Ja te, rakkaat veljeni! Olkoon jokainen teistä pikainen kuulemaan, ja hidas puhumaan, ja hidas vihastumaan.

20 Sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta.

21 Tämän tähden poistakaa teistä kaikki kauhistukset, ja pahuuksien paljous, ja nöyryydessä ottakaa vastaan se sana, joka on teidän luontoonne istutettu, joka kykenee pelastamaan teidän sielunne.

22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, älkääkä ainoastaan kuulijoita – älkääkä pettäkö sielujanne!

23 Sillä jos ihminen on sanan kuulija, eikä tekijä, tämä on sellaisen kaltainen, joka näkee kasvonsa peilissä.

24 Sillä hän näkee omaa sieluaan, ja kulkee pois, ja unohtaa, millaista se oli.

25 Mutta kaikki, jotka katsovat täydelliseen vapauden lakiin, ja siinä etenevät, eivät ole muistamattomia kuulijoita, vaan tekojen tekijöitä, ja tällainen on oleva siunattu tekonsa kautta.

26 Ja jos joku ajattelee palvelevansa Jumalaa, eikä hillitse kieltään, vaan pettää sillä omaa sydäntään, tämän palvelus on arvotonta.

27 Sillä pyhä ja puhdas palvelus, isän Jumalan edessä on tämä; käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän kärsimyksissään, ja varjella sielunsa maailmasta, ilman saastutusta.

 

2 luku

 

1 Veljeni, älkää olko puolueellisia! Olkaa kestävät meidän Herramme, Messias Jeshuan kirkkauden uskossa.

2 Sillä jos teidän kokoukseenne tulee joku kultasormuksella, tai kauniissa vaatteissa, ja köyhä tulee likaisissa vaatteissa,

3 Ja te kunnioitatte häntä, joka pukeutuu kauniisiin vaatteisiin, ja sanotte hänelle, ”istu sinä tänne mukavasti”, ja sille köyhälle te sanotte, ”seiso sinä tuolla”, tai ”istu tuonne meidän kenkätelineemme eteen”.

(Kenkäteline ulko - oven vieressä. Sanatarkasti siis ”jalkojemme istuin”.)

4 Katso, ettekö te ole sieluissanne jakautuneet, ja teistä on tullut pahoin ajattelevia erottelijoita!

5 Kuulkaa, rakkaat veljeni! Eivätkö maailman köyhät, mutta uskossa rikkaat, ole niitä Jumalan valittuja, että he olisivat sen kuningaskunnan perillisiä, jonka Jumala on luvannut niille, joita hän armahtaa.

6 Mutta te olette halveksineet köyhän. Katso, eivätkö rikkaat teitä hallitse, ja he vetävät teitä oikeuteen?

7 Katso, eivätkö nämä pilkkaa sitä hyvää nimeä, jolla teitä kutsutaan?

8 Ja jos te tässä täytätte Jumalan kirjoitetun sanan, niin kuin on kirjoitettu, että ”armahda lähimmäistäsi niin kuin omaa sieluasi”, te teette kauniisti.

Mutta jos te olette puolueellisia, te teette syntiä, ja teitä nuhdellaan siitä kirjoitetusta sanasta, niin kuin sanaa vastaan rikkojia.

10 Sillä joka pitää koko kirjoitetun sanan, ja luopuu yhdessä kohtaa, on syyllinen kaikkeen siihen sanaan.

11 Sillä joka sanoo, että, ”älä tee huorin”, se sanoo, että ”älä tapa”. Mutta jos et tee aviorikosta, vaan olet tappanut, sinä rikot sanaa vastaan.

12 Puhukaa samoin kuin olettekin, ja toimikaa samoin kuin olette, niin kuin sellaiset, jotka sen vapauden sanan kautta annetaan tuomittavaksi.

13 Sillä tuomio on armoton sellaista vastaan, joka ei armoa harjoita. Armon kautta teillä on valta yli tuomion.

14 Veljeni, mitä hyvää siinä on, jos joku sanoo, että ”minulla on usko”, eikä hänellä ole tekoja? Kykeneekö hänen uskonsa tekemään häntä eläväksi?

15 Ja jos veli tai sisko on alaston, ja häneltä puuttuu päivän ravinto,

16 ja joku teistä sanoo, ”mene rauhassa, lämmittele ja täytä vatsasi”, ettekä anna heille ruumiin tarpeita, mitä hyvää se on?

17 Samoin myös usko ilman tekoja on kuollutta itsessään.

18 Sillä joku sanoo sinulle, ”sinulla on usko ja minulla on teot”. Näytä minulle sinun uskosi ilman tekoja, ja minä näytän sinulle minun uskoni, omista teoistani!

19 Sinä uskot, että ”Jumala on yksi”. Sinä teet kauniisti. Myös riivaajat uskovat ja vapisevat!

20 Mutta tahdotko tietää, oi heikko mies, että usko ilman tekoja – se on kuollutta.

21 Eikö meidän isämme Abraham ollut siitä teosta vanhurskautettu, kun hän kohotti oman poikansa Iisakin sen alttarin ylle?

(Aramean sanaleikki, aasek le’iisak.)

22 Sinä näet, että hänen uskonsa kulki hänen tekonsa kanssa, ja sen teon kautta hänen uskonsa täydellistyi.

(Sii’a, saattaa, merkitys ensisijaisesti kauppakaravaanin saattaminen ja sen mukana kulkeminen.)

23 Ja se kirjoitus täyttyi, joka sanoo, että ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Ja häntä kutsuttiin Jumalan armahtamaksi.

(Rechem on armo. Ehkä sen voi jotenkin kääntää ystäväksikin. Chen, ”Hen”, on ”ansaitsematon armo”, ja eräänlainen juridinen termi. Chesed taas on armoa, johon sisältyy hyviä tekoja, ”laupeus”.)

24 Sinä näet, että ihminen vanhurskautuu teoista, eikä ainoastaan uskosta.

25 Samoin myös huora Rahab, eikö ollut teosta vanhurskautettu, kun otti vastaan ne vakoojat, ja lähetti heidät pois toisen tien kautta?

26 Samalla tavalla; ruumis ilman henkeä on kuollut, samoin myös usko ilman tekoja on kuollut.

 

3 luku

 

1 Älköön monet teistä tulko opettajiksi, veljeni, kyllä te olette tietoiset siitä suuremmasta tuomion velastamme.

2 Sillä monesti me kaikki kompastumme. Jokainen, joka ei sanassa erehdy, tällainen mies on täydellinen, joka kykenee myös tekemään koko ruumiinsa alamaiseksi.

3 Sillä katso, niillä suitsilla, jotka me laitamme hevosten suuhun, niin että ne alistuvat meille, ja käännämme koko niiden ruumista,

4 Myös kestävä laiva, kun niitä ohjataan ankaraan tuuleen, pienellä puunpalalla ne kulkevat sinne, minne perämies päättää tahtoa.

5 Samoin myös on kielen laita; se on pieni ruumiinjäsen, ja sillä on valta. Samoin myös pieni tuli sytyttää paljon metsää.

6 Ja kieli, se on tuli, ja synnin maailma, kuin paksu pilvi, ja se, kieli, on jäsenissämme koko ruumiin saastuttaja, ja sen seurauksena syttyvät sukupolvetkin, jotka vierivät kuin pyörät, ja se itsekin palaa tulessa.

7 Sillä ne kaikki luonnot; eläinten ja lintujen, ja matelijoiden, meren ja kuivan maan, saadaan alistetuksi ihmisen luonnolle,

8 Mutta kieltä ei ihminen pysty kesyttämään, se on paha, jota ei voi hallita, täynnä kuoleman myrkkyä.

9 Sen kautta me siunaamme Herraa ja Isää, ja sen kautta me kiroamme ihmisiä, jotka ovat Jumalan kuvaksi tehtyjä.

10 Ja kuinka suusta lähtee siunaus ja kirous? Ei, veljeni, älköön sillä tavalla tapahtuko!

11 Voiko yhdestä lähteestä tulla makeaa ja katkeraa vettä?

12 Tai miten voisi, veljeni, viikunapuu tehdä oliiveja, tai viinipuu viikunaa? Samoin ei suolavettäkään pystytä tekemään makeaksi.

13 Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Olkoon hänen tekonsa käyttäytymisessään kaunista, nöyryyden viisaudessa.

14 Mutta jos teissä on kateutta, katkeruutta tai riitaa sydämissänne, älkää ylpeilkö totuutta vastaan, ja valehdelko!

15 Koska tällainen viisaus ei laskeudu ylhäältä, vaan on maallista, oman sielun ajatuksista ja riivaajista.

16 Sillä missä on kateutta ja riitaa, siellä on myös epäjärjestys, ja kaikenlaista pahaa.

17 Mutta se viisaus, joka tulee ylhäältä, on puhdasta, täynnä rauhaa ja nöyrä, toiset huomioon ottava, ja täynnä armoa ja hyvää hedelmää, ilman jakaantumista tai puolueellisuutta.

18 Mutta vanhurskauden hedelmä kylvetään levon kautta näille, jotka tekevät rauhaa.

 

4 luku

 

1 Mistä teissä on sota ja riita? Eikö niistä himoista, jotka taistelevat teidän jäsenissänne?

2 Te haluatte, eikä teillä ole, ja te tapatte ja kadehditte, eikä teidän käsienne kautta tule mitään, ja te taistelette ja teette sotaa, eikä teillä ole – koska te ette pyydä!

3 Te pyydätte, ettekä saa, koska te pyydätte pahasti, kuin ravitaksenne omia himojanne.

4 Te avionrikkojat, ettekö te tiedä, että tämän maailman ystävyys on Jumalan vihollisuutta? Sen tähden, kuka tahtoo olla tämän maailman ystävä, on Jumalalle vastustaja.

5 Tai voi olla, että te ajattelette arvottomasti siitä kirjoituksesta, joka sanoo, että ”kateudessa hän himoitsee sitä henkeä, joka asustaa meissä”.

6 Mutta meidän Herramme antaa meille enemmän hyvyyttä. Tämän tähden sanotaan, että ”Jumala nöyryyttää ylpeät, ja nöyrille hän antaa hyvyyttä”.

7 Sen tähden tehkää itsenne Jumalalle alamaisiksi, ja nouskaa satanaa vastaan, ja se pakenee teistä.

8 Ja lähestykää Jumalan luokse, ja hän on lähestyvä teitä. Puhdistakaa kätenne, syntiset! Pyhittäkää sydämenne, erottelevat sielut!

9 Nöyrtykää ja valittakaa, ja muuttukoon nauramisenne murheeksi, ja riemunne ahdistukseksi!

10 Nöyrtykää Herran Jumalan edessä, ja hän on teidät korottava!

11 Älkää olko toisia vastaan puhujia, veljeni! Sillä hän, joka puhuu veljeään vastaan, tai tuomitsee veljensä, puhuu sitä sanaa vastaan, ja se sana tuomitsee. Ja jos se sana tuomitsee, sinä et ole sanan tekijä, vaan sen tuomitsija.

12 Hän on yksi, kirjoitetun sanan antaja ja tuomari, hän, joka pystyy elävöittämään ja tuhoamaan. Mutta kuka sinä olet, sinä, joka tuomitset lähimmäistäsi?

13 Mutta mitä minä sanoisin myös näistä, jotka sanovat, että ”tänään tai huomenna menemme sinne kaupunkiin, ja teemme työtä siellä yhden vuoden, ja saamme palkkaa ja ansaitsemme”?

14 Eivätkä he tiedä, mitä huomenna on, sillä meidän elämämme ovat vain henkäys, joka hetkeksi ilmestyy, ja katoaa ja poistuu.

15 Kuitenkin he sanovat, että ”jos Herra tahtoo ja pitää elossa, me teemme tämän tai sen”.

(Chai merkitys on ”elää”, tai ”pitää elossa”.)

16 He kerskailevat ylpeydessään. Kaikki tämän tyylinen kerskailu on pahaa.

17 Ja sellainen, joka tietää hyvän, eikä tee, hänelle se on synti.

 

5 luku

 

1 Voi rikkaita! Valittakaa ja itkekää onnettomuuksistanne, jotka tulevat päällenne.

2 Sillä teidän hyvinvointinne mätänee ja haisee, ja koiperhoset syövät teidän vaatteenne.

3 Ja teidän kultanne, ja antamisenne ovat ruosteessa, ja se ruoste on oleva todistajana teitä vastaan, ja se, tuli, on tuleva kuluttamaan teidän lihanne. Te olette koonneet viimeisiä päiviä varten!

4 Katso, niiden työmiesten palkkaa, jotka niittivät teidän maatanne, sitä, jota te olette sortaneet, huutaa! Ja niiden niittäjien valitus on noussut sotajoukkojen Herran korviin.

5 Sillä te olette iloinneet maan päällä, ja olette syömäreitä, ja ravinneet omat ruumiinne, kuin sitä teurastuksen päivää varten.

6 Te olette tuominneet ja tappaneet vanhurskaan, eikä hän vastustanut teitä.

7 Mutta te, minun veljeni, odottakoon teidän henkenne Herran Jumalan tulemukseen saakka, niin kuin viljelijä, joka odottaa maansa kallista hedelmää, ja alentaa oman henkensä, kunnes on saava sadetta, varhain ja myöhään.

8 Samoin te myös, odottakaa hengessänne, ja vahvistakaa sydämenne, sillä se meidän Herramme tulemus on lähellä!

9 Älkää valittako toinen toisestanne, veljeni, ettei teitä tuomittaisi, sillä katso, tuomari seisoo portilla.

10 Ottakaa esimerkiksi ne profeetat, veljeni, teidän ahdistuksienne kärsivällisyydelle, nämä, jotka puhuivat Herran nimessä.

11 Sillä katso, me annamme siunausta niille, jotka ovat kestäneet. Te olette kuulleet Jobin kärsivällisyyden, ja sen lopun, jonka Herra hänelle teki, te olette nähneet, sillä hän, Herra, on armollinen, ja pitää huolen.

12 Mutta älkää, veljeni, kaikista asioista vannoko, ei taivasten kautta eikä maan kautta, eikä muullakaan valalla, vaan olkoon sananne ”kyllä, kyllä” ja ”ei, ei”, ettei teitä tuomion alla tuomita.

13 Ja jos joku teistä on kärsimyksessä, hän rukoilkoon, ja jos iloitsee, ylistäköön psalmeilla.

(Voi olla lukeakin psalmeja, tai viettää aikaansa psalmien kanssa. Kaikki sopivat alkuseurakunnan käytäntöön. Jakob kuitenkin ilmeisesti viittaa niihin psalmeihin, jotka alkavat tuolla mizmor - sanalla.)

14 Ja jos on sairaana, kutsukoon seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen puolestaan, ja voidelkoon hänet öljyllä, meidän Herramme nimessä.

15 Ja uskon rukous parantaa hänet, joka on sairas, ja meidän Herramme nostaa hänet, ja jos hän on syntejä tehnyt, ne annetaan hänelle anteeksi.

16 Mutta te, tunnustakaa lankeemuksenne toinen toisellenne, ja olkaa rukouksessa toistenne puolesta, että paranette, sillä rukouksen voima on suuri; sellainen vanhurskaan rukous.

17 Myös Elia oli vajavainen ihminen, kaltaisemme, ja hän rukoili, ettei maan päälle tulisi sadetta, eikä sitä tullut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

(Vajavainen, chassosha, on sanatarkasti jollain tavalla köyhä. Sana vain tässä ja Apt.14:15.)

18 Ja taas hän rukoili, ja taivaat antoivat sateen, ja maa antoi hedelmää.

19 Veljeni, jos joku teistä eksyy siltä totuuden tieltä, ja toinen palauttaa hänet siitä hänen rikkomuksestaan,

20 Tietäkää, että hän, joka kääntää syntisen hänen rikkomuksensa tieltä, siten elävöittää hänen sielunsa kuolemasta, ja peittää hänen syntiensä paljouden.

 

Aramean käännös löytyy täältä http://www.apokryfikirjat.com/jakov.pdf

Uuden Testamentin käännösvertailut aramea ja KR38  https://ut-vertailut.blogspot.com/




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti